torstai 16. kesäkuuta 2011

in every little detail.

Sain Kelalta päätöksen syksyllä alkavasta opintolainastani. Jotenkin kaikki alkaa olla todellisempaa, päivä päivältä. Tänään rapsutellessani pastanjämiä kattilanpohjasta tajusin lopulta, etten asu enää kotona. Tiskikone ei tule kuulumaan varustukseeni ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Pian täytyisi lähteä ruokakauppaan, koska jääkaapissa paistaa vain valo ja viimeisetkin tomaattikeiton rippeet on nyt nuoltu kupin pohjalta. Olen viettänyt toista vapaapäivääni Ranskassa siivoten.

Lainapäätöksen tultua täytyi hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mihin on lusikkansa oikein työntämässä. Miksi ihmeessä tahdon kauas pois, eikö lähelläkin olisi ihan hyvä? Miksi lähden opiskelemaan yhteen Euroopan kalleimmista kaupungeista? Olisi niin paljon helpompaa vain jäädä turvalliseen koto-Suomeen, opiskella ilmaiseksi ja elää ilman suurta lainaa. Tehdä niin kuin kaikki muutkin.

Pieni katsaus viimelauantaisen Pariisin reissumme kuviin riitti kuitenkin muistuttamaan, miksi olen nyt missä olen ja miksi menen syksyllä minne menen. Haluan jotain erilaista. Haluan hengittää suurta kaupunkia, ja olla osa sitä. Osa paikkaa, jossa jokainen pieni yksityiskohta on osa suurempaa kokonaisuutta. Pieni suttuinen graffiti likaisen seinän nurkassa, on sekin osa kaupunkia, jonka näen edessäni mielenkiintoisempana paikkana, astetta jännittävämpänä vaihtoehtona. Haluan kuulua tuohon pienten yksityiskohtien kirjoon, olla yksi niistä, lisämauste värikkäässä kaupungissa.



Haluan paikan, jossa voin olla vapaasti sellainen kun olen - Nurmijärvi nyt ei varsinaisesti ole mikään suvaitsevaisuuden mekka. Tahdon ottaa riskin. En halua katua myöhemmin etten lähtenyt Ranskaan kesätöihin, tai uskaltanut hakea opiskelupaikkaa ulkomailta vain, koska kukaan muukaan ei tehnyt niin. Haluan mieluummin katsoa vanhempana taaksepäin vaikka sitten niitä opintolainoja pois maksellen, kuin katuen, etten uskaltanut lähteä ja toteuttaa itsenäni – uskaltanut elää.
Siinä siis yksi vastaus niin itselleni kuin kaikille muillekin, jotka aina välillä pysähtyvät kuuntelemaan niin sanottua järjen ääntä kysyen että miksi.
Miksi ei?

2 kommenttia:

  1. Ihania ajatuksia sinulla Eerika! T. Pieni tyttö piskuiselta Nurmijärveltä

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...