keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

a moment to breathe again.

Moi ja anteeksi pienestä hiljaisuudesta! Turha varmaan sanoakaan, että oon ollut ihan tajuttoman kiireinen. Kuuden työpäivän jälkeen nyt on taas hetki hengähtää parin vapaapäivän ajan. Thank god. Kolme viimeisintä työpäivää alkoivat kaikki buranalla, oon ollut vähän puolikuntoinen ja ulkona vallinneet +35 asteen helteet ei nekään varsinaisesti lisänneet työmukavuutta… Eräskin päivä alkoi sillä, että kuumuudesta läkähtyneenä istuin vartin meidän raflan walk-in jääkaapissa, hikoillen ja pää punaisena. Ehkä kolmen illan bileputki keskellä hektistä viikkoa ei myöskään ollut kaikista paras idea. Laskeskelin just, että oon viikon aikana ollut maksimissaan tunnin päivässä kotona, hereillä.


Au Chalet de la Marionnette.

Ranskaa oon alkanut uskaltaa puhua päivä päivältä enemmän, varsinkin sellaisia yksinkertaisempia juttuja. Asiakkaiden kanssa kaikki sujuu jo ranskaksi, koska kysymykset ja tilanteet ovat usein samanlaisia. Toisaalta yli puolet asiakkaista on edelleen niitä espanjalaisia, joiden kanssa voisin yhtä hyvin puhua vaikka suomea koska ne ei vaan ymmärrä sanaakaan mitään muuta kieltä kuin omaansa. Ei edes mun ikäiset – mitä ne tekee koulussa? No hablo españolin toisteleminen ei auta sekään, sillä tsiisus, kyllähän nyt espanjalaisten on saatava palvelua omalla kielellään vaikka Nepalissa! Olisivat edes vähän nöyrempiä.
Joidenkin asiakkaiden röyhkeyden lisäksi ärsyttää täällä niin yleinen tupakan poltto. Ranskassa melkein kaikki polttavat. Työkavereista suuri osa, kaikki pomot ja managerit tietysti myös. Ei edes haittaa vaikka on pikkulapsia vierellä. Olin töissä terassilla yhtenä päivänä, ja ranskalainen nainen kysyi että saako meidän ravintolassa polttaa. Sillä oli sylissään parivuotias poika. Sanoin että ei saa polttaa, jos on lapsi vieressä. Eikä se nainen edes tajunnut mitä tarkoitin.
Harmittaa, että kaikki ikävät asiakkaat jää parhaiten mieleen, kun tietysti täällä käy paljon myös ihania ihmisiä. Yhtenä päivänä olin terassilla pyyhkimässä pöytiä, ja eräs hellyyttävä ranskalainen pappa tuli kysymään että onko mulla kuuma, ja että työ näyttää uuvuttavalta. Olisi tehnyt mieli halata sitä!
Nyt vietän rauhallista aamupäivää kotona - pitkästä aikaa. Tää paikka tuntuu jo kodilta, vaikka aluksi en niin paljoa tykännytkään. Nyt tykkään <3 

Pian ulos ja aurinkoon, minkä jälkeen pankkiin ja kauppaan ja sitten valmistautumaan iltaan. Meillä on tänään BBQ täällä Les Pleiadesissa, ja mikä parasta, huomenna on palkkapäivä :) Palaillaan pian, kivaa keskiviikkoa kaikille! xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...