torstai 21. heinäkuuta 2011

mes deux semaines

Elossa ollaan… Pitkä hiljaiselo on nyt aika monen asian summa, suurimpana syynä täytyy mainita netti aikani loppuminen. Uuden hankkimiseen menikin sitten reilu viikko, mutta nyt taas yhteys pelittää.

Tässä on ehtinyt tapahtua ihan mielettömästi, yksityiskohtiin sen kummempia menemättä. Kotona en ole ehtinyt hengailla paljoakaan, mikä taas on johtanut siihen että olen vieläkin hieman kipeä. Yskästä on melko lailla toivuttu, samoin nuhasta, mutta kurkku on yhä kipeä, silmien kanssa on ollut ongelmaa ja tällä hetkellä pähkäilen olenkohan mahdollisesti onnistunut yskimään kylkiluuhuni hiusmurtuman.  Kyljessä on ollut nyt puolitoista viikkoa kummallinen kipu esimerkiksi tietyissä asennoissa maatessa ja yskiessä, ja lepäämään en tosiaan ole pystynyt kun on aina jotain menoa - ja töitä. Ei hyvä tämä, mutta nyt on kahden vapaapäivän ajan sentään taukoa töistä. Koitan huilia.
Viimeiset viikkoni kuvina, voilà.

Täällä Disneylandissa on nyt kesäsesongin ajan joka yö ilotulitukset. 14.7 paukuteltiin itsenäisyyspäivän kunniaksi vielä vähän suuremmalla budjetilla – oli keveästi upeimmat ilotulitukset jotka oon nähnyt!

Myös Pariisin keskustassa on tullut käväistyä pari kertaa, tällä kertaa moikkaamassa aussiaikaisia vaihtarikavereita. Montmartre oli yhtä ihana kuin aina!
Viime aikoina oon ollut oman työpaikkani lisäksi työpäiviä vaihdossa muissa ravintoloissa. Oon ollut niin Colonel Hathin pizzeriassa, Cafe Hyperionissa (ymmärtääkseni Euroopan toiseksi suurin pikaruokapaikka) ja Toad Hall nimisessä fish&chips mestassa. Kahtena päivänä oon ollut ulkona sijaitsevissa pienissä myyntikojuissa myymässä juomia ja hodareita. Kaikki vaihtelu on ollut ihan virkistävää, mutta toisaalta Chaletin tuttu työporukka ja ilmapiiri on niitä juttuja joiden takia on aina kiva palata takaisin :)
Nyt voin myös viimein sanoa jonkinlaisen edistyksen tapahtuneen ranskankielen taitamiseni kanssa. Vaikka virtuoosista hyvin kaukana vielä ollaankin, sujuu nyt peruskommunikointi ranskaksi ja mikä tärkeintä, rohkeus puhua on kasvanut huimasti. Siinä missä aluksi en uskaltanut sanoa kuin sanan siellä täällä ranskaksi, nyt onnistuu jo ranskalaisten työkaverien kanssa juttelu ilman totaalista jäätymistä. Takeltelevaa se on vieläkin, ja hyvin virheellistä varmasti, mutta sentään puhun. Ymmärtäminenkin on parantunut ja erityisesti kaikki työssä tarvittavat jutut on kuudessa viikossa painunut muistin perukoille melko syvälle. Kun kahvikone temppuilee lähes päivittäin, oppii hyvin nopeasti selittämään asiakkaalle tilanteen.
Sitten voidaankin siirtyä siihen tuttuun lopunalun panikointiin joka mulla on tapana aloittaa, kun jokin vaihe mun elämässä lähenee puolta väliä. Kun olin vaihtarina, aloin siinä kolmen kuukauden jälkeen valittamaan jäljellä olevien yhdeksän kuukauden vähyydestä ja ajan liian nopeasta kulumisesta. Ja sama näyttänee toistuvan täällä. Kaksi kuukautta jäljellä Ranskassa. Aika tuntuu katoavan. Toisaalta en tahtoisi tämän kesän ikinä loppuvan, kunnes sitten muistan, että syyskuun lopussa alkaa vielä suurempi seikkailu. Lontooseen muutto, yliopisto ja yksin asustaminen. Kivoja juttuja edessä, muttei käy kieltäminen, Disney-elämä maistuu hyvältä. Niin hyvältä, että jos ei olisi suunnitelmaa, voisi tänne jäädä hieman pidemmäksikin aikaa. Tai ehkä kaikki taika katoaisi syksyn myötä, tiedä sitten, mutta 19.9 lentää kone Suomeen ja 21.9 Lontooseen, pelotti tai ei.
Nyt jääkaapin kautta unten maille, bisous!
Ps. Muuan lintupariskunta on päättänyt valita perheenlisäyksensä päämajaksi meidän parvekkeen. Ei oo muuten yhtään hauskaa, kun partsilla hengailee tauotta sellanen megalihava lintuemo ties kuinka monta munaa allaan, enkä uskalla mennä sinne kun pelkään joutuvani hyökkäyksen kohteeksi. Terkut Les Pleiadesin siipikarjalle, EI MEIDÄN PARVEKKEELLA!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...