keskiviikko 31. elokuuta 2011

ottaa päähän!

Olin crepe kioskissa melkein pari tuntia ylitöissä, vaikka lupauduin puoleksi tunniksi. Yksi senttiset loppuivat, ja sain ranskalaisperheen vihat niskoilleni, kun en pystynyt antamaan kahta senttiä takaisin, vaikka olin juuri aiemmin tarjonnut kalliimmat juomat edullisemmalla hinnalla. Mutta ei, kahden sentin takia todellakin kannattaa jäädä vartiksi vänkäämään yksin kioskilla seisovan sentittömän myyjän kanssa…

Töiden jälkeen odotin bussia kotiin ikuisuudelta tuntuneen vartin hyisessä syysviimassa, shortseissa. Avasin kerran käytetyn philadelphian todetakseni, että se on homeessa. Nutellakin on melkein loppu. Ja vessapaperi. Pesuallas ei oo vetänyt kunnolla varmaan viikkoon, pitää mennä tänään ostamaan jotain Mr. Musclea.
Nyt on sellanen ärsytysvaihde päällä. Kaikki on Ranskassa niin hemmetin vaikeaa. Jokainen pikkujuttu tarvitsee onnistuakseen muodollisen kirjeen. Ihan kaikkeen tarvitaan aina monta allekirjoitusta, ja kaikki tehdään aina kolmen mutkan kautta. Ja moni niin helposti ratkaistu juttu ei vaan ole mahdollinen. Ne menneillä vuosikymmenillä omaksutut periranskalaiset tavat hoitaa asioita ei nyt vaan millään notkistu tähän 2010 –luvun maailmaan… Meidän ravintolan ranskalaisista ja italialaisista koostuvalla johtoportaalla on suoraan sanottuna pallo ihan hukassa. Niiden puuhailua voisi kuvailla parhaiten sanalla tupakkatauko.
Miten musta tuntuu että vaan tässä maassa joku saa kalliissa elämyspuistossa raivarit kahden sentin takia, tai kokee tarpeelliseksi jumittaa pikaruokaravintolan jonon kymmeneksi minuutiksi maksaessaan ruoan 9:llä eri shekillä. Mummokin totesi, että kyllä ne shekkivihot sinne nuoruuteen jäi :D Edelleen tulee päivittäin asiakkaita jotka vaativat virheettömästi sujuvaa asiakaspalvelua heidän omalla kielellään, oli se sitten espanja, venäjä tai kazakstanilainen viittomakieli (jälkimmäinen lievää liioittelua). COME ON PEOPLE.
Anteeksi negistelypostaus, mutta nyt vaan jotenkin parin kuukauden aikaiset ärsytykset pakkautui tähän yhteen ja samaan tekstiin. Kaiken sanomani jälkeenkin, viihdyn edelleen tosi hyvin ja itkuhan siinä sitten tulee kun täältä pitää parin viikon päästä lähteä. Joskus vaan ottaa päähän, kun tuntuu, ettei mikään toimi.

Onneksi saan huilia nyt parin vapaapäivän ajan. Katse eteenpäin!

3 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...