sunnuntai 18. syyskuuta 2011

hyvästit pariisille

Mun lento kotiin lähtee puolentoista vuorokauden päästä. Viimeiset hetket Ranskassa ja vähän sekava olo. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Viikon päästä olisi tarkoitus jo asua Lontoossa. Ei voi muutakuin toivoa, että kaikki menee putkeen...

Viimeistä Pariisipostausta kuitenkin viedään.

Keskiviikkona vietetty viimeinen vapaapäivä Pariisissa startattiin Pere Lachaisen kuuluisalla hautausmaalla jossa lepäävät mm. Jim Morrison, Edith Piaf ja Oscar Wilde.


Piafin hauta oli noista mulle se tärkein pyhiinvaelluksen kohde, mutta täytyy sanoa että parhaiten mieleen jäi se suurin, Oscar Wilden hauta - se oli peittynyt tuhansiin huulen kuviin ja rakkauden tunnustuksiin.


Palattuamme takaisin elävien pariin käväistiin Montmartrella. Kun saatiin ohitettua ne karseat turistikaupat ja röykkiöt ja Sacre Coeur, löytyi idyllistä sivukujaa ja aidompaa Pariisia. Me likey.

Metroa odotellessa voi löytää vaikka mitä kuvaamisen arvoista.

Illaksi palattiin jo lähestulkoon kotoisalle Chateletille ja käytiin vihdoin Pompidoussa eli modernin taiteen museossa sekä sen tämän kesäisessä Paris Delhi Bombay -näyttelyssä. Intia on kiinnostanut mua viimeaikoina tosi paljon ja kyseinen näyttely olikin tosi ajatuksia herättävä, ehdottomasti käymisen arvoinen. Ja kirsikkana päällä Pompidoun kuudennen kerroksen näköalat – Pariisi, tulee ikävä! Suosittelen ehdottomasti Pompidouta illalla: ei jonoja, ei ryysistä ja kauniit maisemat.

Seuraavana iltana käytiin vielä cafe Ozissa viimeistä kertaa ja yöllä kotiin palattuani tajusin että tän kesän Pariisi-visiitit oli sitten siinä. Voitonriemuisena tajusin myös että onnistuin matkustamaan kokonaiset 3,5 kuukautta junalla puoli-ilmaiseksi saamatta sakkoja, oikeanlaista lippua Pariisiin en tainnut ostaa kuin kerran. Tulee kyllä ikävä kaikkia niitä reissuja jotka kaikessa upeudessaan verottivat lompakkoa vain 1,70 euron verran. Myöhemmin ajateltuna, kuinka helppoa se olikaan?
Nyt on siis enää päivä jäljellä töitä, huominen. Fiilis väsyneen haikean helpottunut, nyt on kyllä hyvä aika lopettaa mikki-sedälle työskentely. On ollu hienoa, toisinaan vaikeempaa, mut Ranskassa on pärjätty melkein kolmasosa vuotta. Ylpeenä voin katsoa taakse ja sanoa selvinneeni :D Muutama sielunsiskokin löytyi matkan varrelta. Ja parit uudet kengät, joita en oo uskaltanu vielä esitellä ettei siellä ruudun takana porukat saa slaagia. Rahaa säästöön sen sijaan ei hirmuisesti jäänyt, kiitos näiden huimien disney-palkkojen ja pakollisten (ja ”pakollisten”) menojen, mutta ei tänne euron kuvat silmissä tultukaan… experience = priceless.

Nyt painan pään tyynyyn ja nukun autuaat 5 tuntia ennenkuin herään viimeistä kertaa töihin Disneylandiin. Jos en ehdi enää postailemaan ennen Suomea niin peace, love ja kohta nähdään toverit!!!

xxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...