sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Finsk x Urban Outfitters – a dream come true

Olen aina ollut unelmoija. Ne kouluvuosien varrella kirjoitetut lukuisat ”unelmaesseet” ei ikinä ollut mun kohdalla mitään vaatimattomia. Ja olen ollut niin onnekas, että olen saanut kuluneena vuonna toteuttaa monta unelmaa. Elää unelmaa. Unelma oli painaa valkolakki päähän hienoin ylppärituloksin. Unelma oli asua Pariisissa (tai ainakin melkein Pariisissa). Unelma oli lähteä Intiaan. Unelma oli – sanomattakin selvää – muuttaa Lontooseen.

Aloin jo ala-asteen ylimmillä luokilla ensimmäiset teinijenkkileffat nähtyäni miettimään, että ulkomailla olisi kiva asua ja opiskella. Idea kasvoi pään sisällä useamman vuoden ajan ja 16 -vuotiaana pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan unelmaa vaihtarivuoden muodossa.  Se ei riittänyt. Muistan sen hetken, kun kerran automatkalla Turkuun kerroin vanhemmilleni, että olen ajatellut hakea Englantiin opiskelemaan. Ja erityisen hyvin muistan sen hetken, kun 5. toukokuuta 2011 klo 23.00 luin koneen näytöltä sanat ”Dear Miss Leino, Congratulations…”. Ja seuraavat 10 minuuttia, tai kenties puoli tuntia, istuin yksin pimeässä huoneessani sanomatta mitään kyynelten vain valuessa poskilla (alkoi tässä nytkin itkettää kun hetkeä muistelen :’) kunnon dramaqueen :D ) Se oli yksi epätodellisimpia tunnetiloja, sillä silloin tiesin, että yksi suurimpia unelmiani oli toteutumassa.

Se on klisee, mutta se on totta. Unelmat vie eteenpäin lujempaa kuin mikään muu. Tästä aiheesta puhuin ylioppilaspuheessanikin: Unelmia on oltava. Ihan kaikenlaisia unelmia. Elämää suurempia, sellaisia, jotka eivät välttämättä edes ikinä toteudu. Suuria, sellaisia, joiden tietää toteutuvan jos tahtoo tarpeeksi. Ja sitten pitää olla pienempiä unelmia, sellaisia, jotka auttavat pärjäämään päivästä toiseen niitä isoja unelmia toteuttaessa.

Mulle pienempiä unelmia on ollut Intiaan matkaaminen – check – ja kanadalaisen parhaan ystäväni häihin pääseminen (tuleva toukokuu). Ystävänpäivänä pääsen osallistumaan ensimmäiseen muotitapahtumaani täällä Lontoossa. Mutta tänään, mulla on ollut hymy korvissa tosta kello kolmesta lähtien. Eräs unelma on nimittäin tänään toteutunut :)

Finsk x Urban Outfitters, Thora

Olen ihaillut Julia Lundstenia siitä lähtien kun joskus muutama vuotta sitten luin suomalaisen huippusuunnittelijan haastattelun Trendistä. Julian Finsk –kenkämerkki on ollut kuolauslistalla numero 1 siitä lähtien. Toimivaa, tyylikästä, innovatiivista pohjoismaista muotoilua, yhdistettynä ainaiseen rakkauden kohteeseeni eli kenkiin. Leikkasin heti Julian kuvan irti lehdestä ja laitoin sen seinälleni. Siitä lähtien olen ihaillut Finskin mallistoja, ärsyttänyt facebook -kavereitani "apua kattokaa miten täydelliset Finskin kengät" -päivityksillä ja haaveillut henkeäsalpaavista, mutta tietysti itselleni aivan liian kalliista popoista. Finskin kengät kustantavat keskimäärin huimat 400-500 puntaa.

Tänään treffasin ruotsalaisen, hiljattain Lontooseen muuttaneen Disney-kollegani kanssa Bricklanella. Ajauduttiin sisään myös Urban Outfittersiin kiitos ikkunoissa komeilevien -75% tarrojen. Ja siellä ne näin, Finsk x Urban Outfittersin harmaat Thora –kiilakorot. Kyseessä on siis Julian suunnittelema erikoismallisto Urban Outfitterssille. Siellä ne olivat hyllyssä minua odottamassa, viimeinen pari, omaa kokoani, kauniissa ajattomassa värissä, ja melkein 70% alennuksessa. Aloin ihan oikeasti tihrustaa itkua, ja kiikutin sovitussession jälkeen kengät kassalle sellaisella vauhdilla, että maantiekiitäjäksikin saatettiin luulla. 240 punnan kengät maksoivat lopulta 80 puntaa.


Ne on kauniit, ja ne on oikeasti hyvät jalassa!

Sanokaa pinnalliseksi, mutta mun unelma on ollut jo parin vuoden ajan omistaa Finskin kengät. Julia Lundsten on ollut mun esikuva ja inspiraatio Lontooseen lähtöön, kuin myös syy siihen, miksi innostuin Skandinaavisesta muotoilusta. Nyt saan elää kahta unelmaa – tepastella ympäri Lontoon katuja kengissä, joista olen niin kovasti haaveillut. Voi pojat, elämä on IHANAA. Täydellinen viikonloppu, ekan semesterin kurssitehtävät palautettu, laatuaikaa tyttöjen kanssa ja vähän biletystä. Itä-Lontoota kuin myös läntistä Sohoa, eilen pohjoisen Camdenia ja Golders Greeniä, ja nyt kotona täällä Eteläisessä Greenwichissä paijailen tätä puun ja nahan muodostamaa täydellisyyttä.

Rakastan Lontoota. Rakastan mun uusia kenkiä. Rakastan unelmointia ja sitä tunnetta, kuin unelma toteutuu - oli kyseessä sitten syvällisempi elämää mullistava juttu tai oman idolin suunnittelemat kengät :)

2 kommenttia:

  1. Puhun totta kun sanon että melkeen rupesin tihrustamaan itkua täällä ruudun toisella puolella. Oon pitäny sua aina ihan äärettömän mielenkiintosena ihmisenä kun samassa koulussa ollaan oltu ja parin ihmisen kautta sut tavallaan tunnenki, vaikka oonki sua muutamia vuosia nuorempi.
    Luin sun blogia sillon kun olit Australiassa, ja nyt tänään vasta löysin tän sun uuden blogin. Ihan mielettömän upee postaus, muistan vieläkin sen sun puheen minkä pidit viime kevään kevätjuhlassa ja alffgjhgkögög. Oon aina halunnu opiskella ulkomailla, ja nyt viimeaikoina oon miettiny just Lontoota, ja tadaahh tänne löysin, ekan postauksen luin ja oon tuhat kertaa varmempi nyt että sinne aion lähteä. Jatkan sun blogin lukemista eteenpäin, ja vaivaan sua sitten uusilla kommenteilla kun herää lisää kysymyksiä ! :)

    VastaaPoista
  2. hah, kiitti ihanasta kommentista! saa laittaa kysymyksia ja muuta, oon muutenkin paa kolmantena jalkana ollu kaannyttamassa kaikkia kavereita/tuttuja tanne pain! makin aina tiesin, etta haluun ulkomaille, eika esim. opo tunneilla ikina edes mainittu koko mahdollisuudesta! eli autan mielellani jos jotain kyssareita tulee mieleen:) xx

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...