keskiviikko 29. helmikuuta 2012

black & white

Nyt mun pitää avata karkauspäivän kunniaksi sanainen arkkuni niinkin kepeästä aiheesta kuin Lontoossa vallitsevasta segregaatiosta. Lontoossa on vähän sellainen jaottelu, että rikas (valkoinen) pohjoinen, köyhä (musta) etelä. Ja rikas länsi, köyhä itä. Länsi on tietenkin sitä ultimate aluetta, jossa kaikki tahtovat asua. Itsekin mielelläni muuttaisin sinne Covent Gardenin ytimeen, jos vuokrat ei ylittäisi kipurajaa... Myöskin pohjoinen on monin paikoin sellaista "rikkaiden valkoisten" aluetta, monine poikkeuksineen tietenkin. Itä-Lontoo onkin jo toinen maailma. Se on maahanmuuttajien maailma: intialaisia ja pakistaneja. Ja sitten tullaan eteläiseen Lontooseen, mitä suurin piirtein kauhulla kartetaan ja missä vaaleaihoisena kuulut vähemmistöön.

Ja missäs minä sitten asun? Greenwichissä Kaakkois-Lontoossa, Zone 2:lla. Eli juurikin hyvin lähellä sitä etelän ghettoa. Greenwich tosin eroaa ympäristöstään aikatavalla: se on alueena tosi viihtyisää, melko kallista ja siistiä. Mutta kuten sanottu, Greenwichin ympäristö onkin sitten hyvin erilaista. Itse nappaan junani lähes päivittäin itselleni lähimmältä asemalta, noin 5 minuutin kävelymatkan päässä olevalta Deptfordilta. Alue ei sinänsä ole mitenkään pahaa, mutta vaaleaihoiset ovat kyllä ihan selkeä vähemmistö. Usein huomaan olevani ainoa, joka erottuu joukosta.

Tänä aamuna olin tuttuun tapaani matkalla juna-pysäkilleni Deptfordiin. Lähellä pysäkkiä näin muutaman ihmisen edelläni alkavan juosta, mistä päättelin junan olevan tulossa, ja aloin itsekin hölkkäämään kohti laituria etten myöhästyisi. Vastaani käveli kolme tummaihoista naista, jotka alkoivat naureskellen huutelemaan minulle. "Run, glitter girl, run!" Ja lisää naurua. Käännyin hämmentyneenä vaan pikaisesti katsomaan taakseni, miettien vain, että mitähän pahaa minä olen heille tehnyt. En nyt varsinaisesti tuollaisesta loukkannu, mutta ei pilkan kohteeksi joutuminen ikinä kivaa ole..

Junaan ehdittyäni huutelut vieläkin kaikuivat korvissani. Mikä minussa oikeuttaa siihen, että täysin tuntemattomat alkavat kutsumaan "Glitter girliksi"? Mulla oli päällä farkkusortsit, sukkahousut, mustat kiilakorot, iso harmaa neule, musta androgyyni takki ja kaulahuivi. Hiukset auki, laittamattomina, ja silmämeikkiäkään en ollut ehtinyt vielä tehdä. Että sellainen glitter girl. Tulin varmaan sadatta kertaa siihen päätelmään, että ainoa syy miksi sain osakseni epämukavaa huomiota, oli se, että olen näin vaalea keskellä tummaihoisten asuttamaa Deptfordia.

Mietin aihetta päässäni päivän mittaan, ja laskeskelin huvikseni kuinka monta kertaa joku tuntematon huudahti minulle jotakin. Koulusta kotiin tullessani ja pikaisella kaupparessulla (30min) sain kuulla kokonaiset 5 kommenttia. Mikä näitä yhdistää? Se, ettei mikään niistä tuntunut tippaakaan mukavalta, vaan pikemminkin ahdistavalta ja ärsyttävältä. Ja se, että kaikki kommentit tulivat tummaihoisilta. Päivän saldo oli normaalia suurempi, mutta sanoisin, että saan päivittäin ainakin yhden kommentin junalle kulkiessani. Yleisimpiä on super-imartelevat barbiksi tai blondiksi kutsuminen. ei kiva.

Onko tämä jotain antirasismia? Miksi on ok, että minulle huudellaan tai minun ulkonäköäni kommentoidaan alentavasti, vain siksi, että olen vaalea tummien valtaamalla alueella. Ei se ole reilua. Ja jos minä alkaisin pilkkaamaan täyteen ääneen jotakin junaan juoksevaa tummaa naista, etta juoksepas kovempaa, niin minähän olisin silloin törkeä rasisti ja saisin varmasti mustan silmän. Mutta kun asetelma on toisinpäin, minun pitää nöyränä sietää päivästä toiseen ikäviä huuteluja. Eikö se muka ole rasismia.

En minä huutele tai pilkkaa tuntemattomia kaduilla. Ei tulisi mieleenkään. Eikä ainakaan toisen ihonvärin takia. Mulla on kavereita ihan kaikenlaisista taustoista. Vaaleita, tummia, intialaistaustaisia, lattareita, aasialaisia. Koen, että se tekee musta rikkaan. Vieraat kulttuurit kiinnostaa, ja vastakohdat vetää puoleensa. Mua ei haittaa olla ympäristössä, jossa ihmiset on kotoisin erilaisista kulttuureista, päin vastoin. Mutta silti mä en halua kuulla matkalla kouluun ala-arvoisia kommentteja ulkonäöstäni tai peräänhuutelua. En vaaleilta, en tummilta. En miehiltä, en naisilta.

Ymmärrän, ettei huutelija välttämättä tarkoita mitään pahaa. Mutta jos jollakin on jotakin mukavaa sanottavaa, voi kohteliaisuuden tuntemattomalle antaa sellaiseen sävyyn, ettei toinen sitä voi negatiivisesti ymmärtää. Omaa päivääni ainakin piristää, jos joku kehuu vaikka takkiani tai kenkiäni, ja sellaisia kohteliaisuuksia annan tilanteen tullen muillekin. Sen sijaan "OOOOH SEXIII BARBIE" huutelut ei kyllä lämmitä mieltä yhtään. Joskus tulee ihan paha mielikin.

Tässä on mm. yksi syy, miksi ensi lukukautena tulen luultavasti kokeilemaan jotakin toista aluetta, vaikka Greenwichistä kovasti tykkäänkin. Toivon mukaan joen eli ”kulttuurirajan” toisella puolella. Bricklanen läheinen Itä-Lontoo kiinnostaa, vaikka se sellaista maahanmuuttaja-aluetta onkin. Camdenin alue on myös ollut mielessä – mutta ei haaveilla liikaa, saatan vielä löytää itseni ensi vuonna jostain vielä etelämmästä :D

Loppuun vielä kuvaa parin viikon takaa Punkista.

Photo ©Punk Soho

Viisi kansalaisuutta, viisi kulttuuria. Neljä upeaa, mielenkiintoista ihmistä, joihin olen onnekkaana saanut tutustua.
Ei anneta omien ennakkoluulojen tai erilaisuuden olla ystävyyden – tai ystävällisyyden – tiellä.
Ei rasismille.

7 kommenttia:

  1. hahaa itse afrikassa swazimaassa asuessani sain kyllä päivittäin kuulla yhtä sun toista juttua. Muistan kun kerran käveltiin kotiin töistä ja joku huusi mulle "skinny white butt!" ja olin ihan ihmeissäni. ja useimmiten kuulemani jutut olivat juuri nimenomaan seksivivahteisia.

    mutta siis kyllä se rasismi toimii myös toiseenkin suuntaan. afrikassa mä sen ihan ymmärrän kun aikaa apartheideista sun muista on vasta niin vähän, mutta yllätyin kovasti kun kerrot että lontoossakin sitä on..

    VastaaPoista
  2. Niin, mullekin tuli ihan yllätyksenä. Lontoo on kyllä paljon monikulttuurisempi kun mikään paikka, missä oon asunut. luulen että iso ero on just asuinalueella. Greenwichissä sulaudun massaan, mutta kilometri toiseen suuntaan, olenkin ainut valkoinen. Afrikassa tilanne on tietenkin "hieman" eri :D Mutta kiitos kommentista, oon tätä aihetta pyöritellyt jo aika kauan mielessäni ja nyt tämänpäiväisen jälkeen vihdoin uskallauduin kirjoittamaan :)

    VastaaPoista
  3. Toi on kyllä erikoinen toi Greenwich tuolle etelän alueaiden keskellä, ite asun Woolwichissa joka on Greenwichin boroughta ja siis siinä ihan vieressä mutta tääääysin eri fiilis kun Greenwichissä. Siellä on nimenomaan Greenwichissä lähinnä vaaleaa ja Aasialaista populaa ja meilläpäin on valkoihoisena todellakin osa vähemmistöä, jos jonkun vaaleaihoisen näkee niin se on jo tosi yllätys ja varsinkin jos on nuorempi. Aika jännä tämä Lontoo, niin paljon erilaista paikkaa ja porukkaa samassa paikassa. Käyn New Crossissa koulua ja aina bussilla menen siitä Woolwich-Greenwich-Deptford-New Cross ja on kyllä aika mielenkiintoista katella kuinka paljon erilaista paikkaa voi olla tollasella kohtuu lyhyellä matkalla. Itse en oo kokenu mitään "rotusyrjintää" vaikka täällä asunkin, tosin ite kuljen aina kuulokkeet päässä etten mitään kuulekkaan jos joku huutelee ja kun oon joskus kulkenut ilman kuulokkeita ja musiikkia niin on niitä "hei tyttö tules tänne juttelemaan" kuulunu pariltä tyypiltä mutta eipä mitään hirveen uhkaavaa kuitenkaan..Ei itellä oo koskaan ollu oikeesti uhattu olo Etelässä vaikka kaikki niin kauhisteleekin että miten täällä uskaltaa asua ja ite kuljen jossain "pahamaisessa" woolwichissa neljältä yöllä yksinäni :D Itekkin oon kyllä kans muuttamassa johonkin Itään ens vuonna joka tulee kyllä luultavasti olemaan tosi erilaista. Kiva seurailla jonkun Suomalaisen juttuja joka asuu samoilla alueilla! :-)

    VastaaPoista
  4. Oot ihan oikeessa, ihmeellinen paikka tää Lontoo, saattaa tosiaan ihan lyhyelläki matkalla muuttuu kaupunginosat tosi erilaisiks ja sen mukana kulttuurit ja muut.. Asun ihan täällä länsilaidalla, zone 6, mut kyllä täälläkin asti huomaa noita eroja, ei se tietenkään oo niin huomattavaa kun ihan keskustassa mutta kuitenkin.
    Ihan älytöntä kaikki tää jako 'hyvien' ja 'huonojen' alueiden ja ihmisten välillä, saa suomalaiset kyllä ihmetellä.

    VastaaPoista
  5. Oo, muita South east -suomalaisia! :D Mut toi kuulokejuttu kuulostaa hyvältä, vois kokeilla itsekin! mulla on aina aamulla hirvee kiire niin ipod unohtuu helposti kotiin...

    Ja siis ihan sama juttu. Kysyttäessä en haluu tarkalleen alkaa kertomaan, missä asun, niin sanon vaan että "in south east london" - ja AIIINA reaktio on sellanen kauhistunut/hämmentynyt/säälivä :D Ei mullakaan olo uhattu ole vielä ikinä ollut, mutta just sellanen ärsytys nousee aina jos joku jotain huutelee. Toisaalta yksi kaverini asuu pohjoisessa "juutalaisalueella" ja siellä saa kuulemma pahoja katseita jos mekko ei yllä polviin saakka :D

    Mutta saa nähdä mitä ens vuosi tuo tullessaan:) Ihanaa että aiheesta syntyi keskustelua!:)

    VastaaPoista
  6. Joo tää on kyl yks mielenkiintosimmista/oudoista jutuista Lontoossa että kaks vierekkäistä juna-/metropysäkkiä joiden välillä on vajaa km voi olla ihan erilaisia alueita. Itse asun Stockwellissa ja ero Stockwellin ja Claphamin välillä on joskus silmiinpistävä.. Pariisin jälkeen huutelu Lontoossa tuntuu kyllä minimaaliselta. Mut ikävän todellista että näinkin monikulttuurisessa kaupungissa löytyy vielä näinkin paljon molemminpuolista rasismia...

    VastaaPoista
  7. heh, esimerkkeja nayttaa loytyvan vaikka milla mitalla! Itse en muista Pariisissa saaneeni mitenkaan hirmuisesti huomoita, mutta asuinkin rauhaisalla zone 5:lla ja itse Pariisissa tuli hengailtua lahinna vain keskustan (turisti)alueilla...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...