sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

kuvaton kuulumispostaus

Blogi on taas vaihteeksi hiljentynyt, kun oon juossut ympäsiinsä niinkuin joku universumin kiireisin nainen. Mulle aina naureskellaan, kun mulla on aina kiire eikä ikinä aikaa riittävästi mihinkään. Muttakun ei vaan ole!

Lontoossa on ollut ihan karseet kelit koko viikon, eli sadetta, tuulta, sitten taas pilvetöntä taivasta, jonka jälkeen ukkosmyräkkä ja kaatosade. Parina päivänä oon lähtenyt kotoa tyytyväinen "tänään-ei-tarvii-sateenvarjoa"-virne kasvoillani ja päätynyt juoksemaan joku sanomalehti pään päällä järkyttävässä sademyräkässä saapuen määränpäähän sen näköisenä, että oon just ollu vaatteet päällä suihkussa. Onneksi nyt viikonloppuna sää on ollut parempaan päin, joskin pilvetön paivas voi muuttua 10 minuutissa harmaan sateiseksi.

Anyhow, nyt mulla on edessä TODELLA stressaavat pari viikkoa. Oon jo joskus maininnutkin, että lähden ens kuussa kanadalaisen parhaan ystäväni häihin kaasoksi, eli lentelen Kanadaan 10 päiväksi. Tää reissu ei suoraansanottuna vois olla huonompana ajankohtana, minkä vuoksi mulla onkin nyt ihan tajuton kiire koulutehtävien kanssa. En kuitenkaan valita (paljoa), koska lähtö oli oma päätökseni, enkä olisi suostunut missaamaan ystäväni häitä mistään hinnasta. Lisäksi stressin alla painaa kahta kauheammin. Ennen enskuun kolmatta pitää siis saada kaksi isoa kurssitehtävää tehtyä, ja perheen visiittikin mahtuu tähän väliin...jaiks!

Lisä-stressiä tuottaa se, että mulla on reilun viikon päästä tiistaina työhaastattelu. Puhelimessa. Työhön, joka olisi ihan täydellinen mulle. Ikävä kyllä työ olisi täydellinen myös melko monelle muullekin, ja vaikka oon nyt kahden perusteellisen hakemuskirjeen jälkeen valittu tähän haastisvaiheeseen, sen jälkeen olisi vielä luvassa kolmas vaihe, jos edes sinne asti pääsen. Tosiasiassa mua jännittää aina puhelinkeskustelut tuntemattomien kanssa, ja se mun ainut tähänastinen työhaastattelukokemus oli ihan täysi fiasko. Siis en vieläkään ymmärrä miten onnistuin pääsemään Disneylandiin töihin sen epämääräisen ranskaksi sönköttämisen jälkeen! Nyt olisi viikko aikaa keräillä rohkeutta, ja oon jokatapauksessa iloinen, että sain mahdollisuuden kamppailla työpaikasta :)

Yritän kaiken hässäkän keskellä pitää blogia elossa, vaikka mitään jännittävää raportoitavaa ei nyt tunnukaan olevan. Kesä kiiluu jo kovasti silmissä ja tänä viikonloppuna tulikin tehtyä joitakin suunnitelmia, joista kerron lisää myöhemmin kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen... Nyt pitää vaan koittaa keskittyä hetkeen ja kestää stressiä, sekä luottaa siihen, että saan kaiken tehtyä 10ssä päivässä...

Tsemppiä kaikille kevätkoulustressin alla painiville!!! I feel you.
xxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...