maanantai 3. syyskuuta 2012

elama on nyt, kerran

Mainitsin eilen, etta toissapaivaani varjosti todella ikava uutinen. Sain aamulla kuulla menettaneeni eraan itselleni todella tarkean ja rakkaan henkilon, ihmisen, jonka kanssa olin kokenut paljon - ihmisen, joka oli muuttanut elamaani niin monella tapaa. Han oli 20 vuotta, lahjakas, rakastettu, ja menestyksekkaan elaman kynnyksella. Hyva tyyppi.

Mutta silla, onko ihminen fiksu ja upea tyyppi, laakiksessa ja 1000 facebook kaveria, ei ole mitaan merkitysta onnettomuuden kynnyksella. Tyypeista parhainkin voi osua huonoksi onnekseen vaaraan paikkaan vaaraan aikaan. Ikina ei voi olla tarpeeksi varovainen.

Ei onnettomuuksiin voi varautua, eika kuolemaa voi pelata. Ei me voida istua sisalla paivasta toiseen pelaten etta jotain pahaa tapahtuu - lottovoitto osuu vain yhdelle miljoonasta. On mahdollista, etta lentokoneeseen tulee vika ja se tippuu taivaalta, mutta jos ei uskaltaudu koneeseen, saattaa jaada paitsi mita upeimmista seikkailuista. Kaupungilla kavelemisellakin on varmaan kauhistuttavan korkea vaaraprosentti, jos sita aletaan tutkiskelemaan.

Elamassa on paljon kyse onnesta, ja tanaan ma vihdoin ymmarran, etta olen hirmuisen onnekas. Oon onnekas tasta paivasta, mahdollisuudesta tehda mita vain nyt, tanaan. Elaa omaa elamaani ja tehda juttuja joita haluan tehda. Olen onnekas, etta olen taalla, hengitan, olen elossa. Siksi aion nyt taman tragedian muistutamana elaa elamaani yha enemman niin, kuin haluan. Tehda edes jotain "hyvaa" joka paiva. Keskittaa energiani yha tiukemmin kaikkeen, joka tekee minut onnelliseksi. Lopettaa asioiden lykkaamisen myohemmaksi.


Jos tahdot tehda muutoksen elamassasi, tee se nyt. Jos haluat matkustaa maahan, josta olet haaveillut, pure hammasta ja varaa liput. Saasta sitten jostain muusta. Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, valokuvaamaan, kirjoittamaan muistelmia, vapaaehtoistyon, omien vaatteiden suunnittelun - aloita se tanaan. Ei tarvitse alkaa elamaan kuin viimeista paivaa, mutta vaikkapa keskittya elamaan kayttaen suurimman osan ajastaan asioihin, joista oikeasti nauttii. Tehden juttuja, joita haluaa tehda, ihmisten kanssa, joista pitaa.



Kellekaan ei ole luvattu elakevuosia eika kenenkaan elamalla ole kasikirjoitusta. Jos olen niin onnekas, etta selvian 90-kymppiseksi ryppyiseksi mummeliksi saakka, toivon, etta voin katsoa taakse ja todeta elaneeni taysilla, elamastani nauttineena. Paljon kokeneena, monella tapaa rikkaampana ihmisena. Jos taas metrossa rajahtaa pommi, kun olen matkalla kouluun, toivon, etta ihmiset muistavat minut tyyppina, joka nautti elamasta taysilla eika eparoinyt toteuttaa unelmiaan.

Elama on lukuisia mahdollisuuksia, ja niihin pitaa tarttua. Elama on nyt, kerran, ainutlaatuista. Ja niin kaunista :)


 Kaikki postauksen kuvat: weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Oon jo jonku aikaa seuraillu sun blogia, kovin vaan oon laiska kommentoimaan. Mut nyt oli pakko, koska just tätä mä tarvitsin tähän hetkeen - voin kompata tekstin jokaista lausetta ihan 100%.
    Loistavaa kirjottamista ja upeita kuvia, tykkään todella paljon sun blogista noin kokonaisuudessaan! Ja itseki pohtinut ulkomaille opiskelemaan lähtemistä lukion jälkeen, siinäki mielessä ihan mielenkiintosta seurailla sun elämää :)

    VastaaPoista
  2. no nyt oli kyllä niin hyvä kirjotus että ei voi ku ihailla!
    mää oon tässä just lähössä italiaan au pairiksi ja ihmetelly ku kaikki aina tulee et mite nää uskallat ymsyms. ehkä niille pitäs linkata tää mitä mainioin teksti!

    Veera

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi ja ihania ajatuksia sulla! :)

    VastaaPoista
  4. taalla ihan punastuu:) kiitos!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...