lauantai 17. marraskuuta 2012

brändeistä ja brändäyksestä

Moikka! Tuntuu, ettei mulla oo oikeen ollut viimeaikoina mitään kivaa kirjoitettavaa, kun oon niin paljon kököttänyt kotona koulutöiden parissa. Sitten ajattelin, että jos ei mun elämässä tapahdu mitään erikoista, niin voinhan mä kuitenkin kirjoittaa siitä mitä mä just nyt puuhailen - eli mun koulujutuista, tässä tapauksessa Brand management -kurssista. Oon tosiaan opiskellut viimeviikkoina erityisen paljon brändäystä ja jostain syystä kaikki muut kouluaineet on vähän jääneet taka-alalle kun oon tähän yhteen juttuun panostanut niin paljon. Okei, asiaan vaikuttaa vahvasti sekin, että tän ensimmäisen raportin palautus on vajaan viikon päästä, muiden kanssa on vielä aikaa. Aihe on kuitenkin musta todella kiinnostava.

Harvoin sitä tulee ajateltua, kuinka paljon brändit oikeasti vaikuttaa meidän ostospäätöksiin ja kuinka tärkeiksi tiettyjen juttujen kuluttaminen voi tulla. Esimerkiksi meidän kotona Suomessa kaikki tietotekniikka on parissa vuodessa muuttunut joka ikistä vempelettä myöten Applen leiriin (vaikka itse olen tässä neutraali ja mulla on käytössä sekä Applen että PC:n laitteita). Täällä Englannissa taitaa Heinzin pavut ja soossit olla aina myydyimpiä, vaikka hinta on moninkertainen vastaavaan halpistuotteeseen verrattuna. Ihmiset ei osaa kuvitellakaan ostavansa mitään muuta.

Mun kohdallani brändi-riippuvuus ei yllä moneen ruoka-aineeseen, lähinnä koska opiskelijabudjetilla on pakko valkata niitä edullisia juttuja ja oon halpiksiin ollut tosi tyytyväinen. Mutta yhteen brändiin sorrun kerta toisensa jälkeen ruokakaupassakin, mun on nimittäin aina pakko käydä kylmäaltaalla tarkastamassa onko Ben&Jerrys -jätski alennuksessa. Hyvin usein sitä myydään puoleen hintaan (£2,50), ja silloin se päätyy aina ostoskoppaan. Yksinkertaisesti rakastan kyseistä jätskiä, niitten kaikkia eri makuja, stooria, jopa tuubien designia...Kaikesta brändiin liittyvästä tulee vaan jotenkin tosi hyvä mieli, vaikka ihan hyvin tiedän, että jopa alennuksessa kyseessä on melko kallis jäätelö. Mutta mulle ei mikään edullisempi jätski tuo samaa tunnetta, enkä koe minkään kilpailijan jäätelön maistuvan paremmalta! They've got me.

On hassua, kun alkaa nyt kurssin kuluessa käsittämään yhä paremmin kuinka paljon pelkällä nimellä ja tarinalla on merkitystä. Kaupassa aina ajattelee automaattisesti, että brändätty tuote on pakosti parempilaatuinen kun nimetön vaihtoehto. Brändinimi on kuin lupaus siitä, että laatu on kohdallaan, vaikka näin ei välttämättä edes ole. Vaikka yleensä niitä edullisimpia tuotteita kaupassa ostankin, niin jos brändätty vastaava on vaikka tarjouksessa niin, että hinta on melkein sama, tulee silloin se automaattisesti valkattua.

Mitä brändejä mä sitten rakastan?


Kuvat: Starbucks, MiuMiu, Brothers, Fazer, Ben&Jerrys, Kenzo, Finsk, Disney, Coca-Cola, Iittala, Mulberry, Converse

Jotkut jutut vaan saa hyvälle mielelle ihan jo ajatuksen tasolla. Virkistävän Brothers -siiderin korkkaaminen viikonloppuna ei voisi tuntua paremmalta, Disney on parikymppisen Eerikan mielestä vieläkin pop ja jos voittaisin lotossa, ostaisin varmaan parit Finskin kengät ensimmäisen parin tunnin sisään...

Inhokki-brändejä en jaksanut keksiä hirveän montaa, koska haluan pitää blogin pääasiassa positiivisissa jutuissa, mutta avaudutaan nyt hieman...


Kuvat: UGG, Louis Vuitton, Crocs, Pepsi, Evian, Ed Hardy
 
Hrr, kylmiä väreitä. Siis onko kamalampaa makeutusainelitkua kuin Pepsi max? Ja kuka muistaa vielä sen ajan, kun porukka talsi Crocsit jalassa pitkin Helsinkiä? Yääk. Ugg -tyyliset kengät mulla oli 13 -vuotiaana, ne oli vaaleanpunaiset ja rakastin niitä. Laitetaan varhaisteini-iän piikkiin ja kyllä mä lapsille nämä suon. Mutta nyt vuosien jälkeen, miten voi olla mahdollista, että Lontoossa, muodin pääkaupungissa, hiihtelee huomattava osa nuorista naisista VIELÄKIN nämä jalassa? Ed Hardystä en edes aloita - onneks näitä ei enää näy melkein ollenkaan... Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa Louis Vuittonin kammottavista monogrammi -kuosista laukuissa... Moni on varmaan täysin erimieltä, mutta mun mielestä kyseessä on ihan oksettava kuosi. Yleensäottaen en tykkää mistään tuote-nimeä tai logoa kirkuvista tuotteista. Arvostan kyllä Vuitton -brändin historiaa ja catwalk -mallistoja, mutta niiden useimmin nähdyt tuotteet kuten just nää monogrammilaukut, on jotain ihan kamalaa.

Mutta ei tän enempää negistelyä. Olis kiva kuulla aiheesta lisääkin pohdintaa, jos joku muu tuntee kiinnostusta brändäystä kohtaan. Aiheuttaako samat brändit ihastus tai yökkö-efektin? Entä minkä brändin orjia siellä oikein ollaan?

8 kommenttia:

  1. converset on mun heikkous kyllä :D kenkä muuttuu heti paremman näköseksi jos saan tietää että kyseessä on converset. Kerran näin marketissa melkeimpä täydelliset kopiot yhdistä conversen kengistä joita olin aikasemmin kuolannu mutta ei, en ostanu niitä koska ne ei ollu oikeet converset. Ei ollu kyllä mitään järkeä tossa ajattelussa ku olisin saanu ne marketin kengät aika halvallaki :DD

    VastaaPoista
  2. Ihan sama, tuntuis ihan itsensä huijaukselta muut samantyyppiset lenkkarit!

    VastaaPoista
  3. Longchampin laukut. Ihan jäätävän rumia. Ensimmäisen kerran kun näin niin luulin että kyseessä on joku halpahallista ostettu kassi, kun oli niin tyylitön, ja vieläkään en voi ymmärtää, miten näitä oli esim. Pariisissa kaikilla. Kauhea järkytys kun tajusin että ne on kalliita ja että ihmiset maksaa niistä ja pitää niitä hienoina. Hyi.

    Itsekin myönnän olevani aika merkkiuskollinen. Ruoan suhteen kuitenkin merkki merkitsee lähinnä siksi, että kalliimmat merkit ovat yleensä Suomessa tuotettuja. Yritän muistaa ostaa niitä, vaikka eihän se opiskelijabudjetille sovi. Ulkomaalainen pinaatti maksaa 50 senttiä ja suomalainen euron. Toisaalta suomalaisen ruuan ostaminen olisi ehkä järkevin tapa käyttää rahaa. (Joskus maussakin on eroa...)

    Kyllä niillä brändeillä vaan on merkitystä. Ihan kuin olisi vähemmän vastuuta, jos ostaa tunnettua: sen on oltava hyvää, eihän se muuten olisi tunnettua. Jos ostaa jotain indie-kamaa ja sitten laatu on paska, ajattelee että ei voi syyttää kuin itseään.

    VastaaPoista
  4. Jep, ihan samoja ajatuksia täällä!

    Valitettavasti mun on kyllä todettava, etten millään pystyisi kustantamaan esimerkiksi luomutuotteita, kun niissä on ainakin täällä helposti tyyliin kolminkertainen hinta. Toisaalta, halpis-tuotteetkaan ei aina ole ihan sitä huonoiten tuotettua tavaraa. Katoin yks päivä dokumentin jossa puhuttiin mm. tonnikalan ympäristöystävällisestä verkkokalastuksesta Indonesiassa, jossa käytettiin taktiikkaa jota käyttämällä yhtään hukka-kalaa ei tule pyydystettyä eikä delfiineitä yms. tartu & menehdy verkkoihin. Seuraavana päivänä sitten kaupassa katsoin Sainsbury's basics tonnikalan (basics on super-edullinen tuotesarja) tölkistä infoa, ja siinä luki että kyseinen tonnikala on pyydystetty juuri sillä samalla verkko-keinolla, kun mitä dokkarissa näytettiin:) Siitä tuli kyllä hyvä mieli, ja jatkossa ostan ihan mielelläni sitä edullista tonnaria!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin mieleeni, että jos sulla on jotain arkisia vinkkejä Briteissä elämiseen, niin kuin juurikin mitkä halpismerkit ovat hyviä ja mitkä eivät tai mitä ylipäätään on sellaista mitä oppii vain kantapään kautta - minua kovasti kiinnostaisi, koska vietän kevääni Walesissa! :) Tällaista postaustoivetta siis heitän, hihii.

      Poista
  5. Kiitos ideasta, voin laittaa toteutukseen kun saan aikaseksi:) Voit toki tarkentaa vielä millasia juttuja voisin sisällyttää, kun moni juttu saattaa olla mulle jo niin itsestäänselvä ettei ees tule mieleen, mutta ainakin edulliseen opiskelija-elämään tuli pari juttua jo mieleen:> Wales on muuten todella kaunis paikka, toi mun toinen puoliskoni on sieltä kotoisin ja siksi oon käynyt Pohjois-Walesissa muutamaan otteeseen!

    VastaaPoista
  6. Nuo Louis Vuitton -laukut on kyllä jotain järkyttävintä! Tuntuu että tuolla laukun kyseisellä kuviolla ja kuosilla halutaan vaan kohottaa imagoaan, siis sellaista imagoa että on varaa. Tuskinpa tuo kuvio laukussa edes olisi noin suosittu ilman Louis Vuitton -nimeä kyljessä, tai ainakaan niin suosittu että siitä voisi hyvillä mielin maksaa sen 600€. Ja samaan sarjaan menee kyllä koko Ed Hardy-brändikin! :D

    VastaaPoista
  7. Juu, samaa mieltä! Onhan Vuittonilla hienoja nahkalaukkujakin, mutta niiden hinnat onkin sitten jo siinä parissa tonnissa :D Mutta nämä "edullisimmat" (:D) merkin veskat on kyllä noloja. Mun mielestä, jos on varaa luksusasusteisiin, niin pitäisi olla arvokkuutta myös sen verran ettei noita logo-toisto muovi-laukkuja ostele. Niistä tulee pakosti aina mieleen ekana torien feikkilaukku röykkiöt, eikä niinkään luksus imago..

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...