maanantai 4. helmikuuta 2013

ulkosuomalaisen pohdintaa

Joskus sitä alkaa ulkosuomalaisena miettimään, mitä meistä suomalaista ja musta ajatellaan täällä kotimaan rajojen ulkopuolella. Ollaanko me innovaatiossa kylpevää monikielistä sankari-kansaa vai sukat urheilusandaaleissa Kanarialla lyllertävää pinkiksi auringossa muuttunutta nyhveröporukkaa. Tai kenties vähän molempia.

Mä olen ollut ulkosuomalainen yhteensä kahden ja puolen vuoden ajan – vuoden verran Australiassa, 3,5 kuukautta Ranskassa ja nyt toista vuotta Lontoossa. Aika monesti on siis tullut vastattua kysymyksiin mistä olen kotoisin, missä Suomi on, onko kaikki suomalaiset blondeja ja onko Suomessa aina kylmä. Oon kertonut lukuisia kertoja Suomen yöttömistä kesäöistä, kuvaillut eri vuoden aikojen lämpötiloja ja demonstroinut suomenkieltä sanoilla mustikkakiisseli ja jäätelötötterö. Yleensä ihmiset vaikuttaa kiinnostuneilta ja positiivisesti yllättyneiltä monista jutuista. Saan siitä aina pieniä kiksejä :D


Miten suomalaistyttöön täällä sitten suhtaudutaan? Lontoo on kansalaisuuksien sulatusuuni, eikä täällä pysty ulkonäön perusteella sanomaan, kuka on lontoolainen ja kuka vain vierailulla. No okei, jättimäinen järkkäri, tuhat Primarkin kassia ja metrokäytävien tukkiminen on aika hyviä turistin tuntomerkkejä, mutta you get the point. Aika korkea prosentti lontoolaisista on ei-brittejä, eikä täällä siis kukaan katso erilailla, vaikka yks (tai sata) suomalaista tyttöä viilettää marilaukku olalla jossain.

Multa kyllä usein kysytään (tai jopa todetaan), että olen varmaan ruotsalainen. Selkeästi länsinaapuristamme tiedetään täällä enemmän ja kuka tahansa jolla on blondi tukka ja skandinaavinen aksentti, on luultavasti ruotsalainen. Suomen mainitseminen saa usein aikaan "aaaah okay" -reaktion, vähän sellaisen harmistuneen, kun ei päästä esittämään jatkokysymystä ABBA:sta tai Ikeasta. Joku on joskus osannut yhdistää Nokian tai Kimi Räikkösen Suomeen, mutta yleisesti ottaen, aika vähän tiedetään meistä maailmalla. Totta kai joskus joku yllättää kertomalla, että paras kaveri on on Helsingistä tai että on ollut couchsurffaamassa Suomessa, eli ei me nyt kuitenkaan ihan Siperiaa kaikille olla :)

Kuva: Tatun ja Patun Suomikirjasta, http://www.booksfromfinland.fi/2008/03/finnish-oddities/

Miten mä sitten nään Suomipoppoon näin ulkosuomalaisena? Myönnän, ollaanhan me monesti vähän liiankin nöyrää ja vaatimatonta porukkaa, eikä moni osaa olla ylpeä jutuista, joista muut kyllä kehuskelisivat. Oon kuitenkin ylpeä suomalaisuudestani ja niistä piirteistä, jotka Suomessa kasvaminen on muhun luonut. En ole ikinä häpeillyt kertoa, mistä olen kotoisin, ja oon sitä mieltä, ettei suomalaisen missään nimessä tarvitse. Muiden sinivalkoisten näkeminen ulkomailla on aina mukava yllätys, ja bondailtuakin tulee aika helposti, kun joku aina tuntee jonkun serkun parhaan kaverin tai on ollut saman leirikeskuksen riparilla.

Tosin, on niitäkin hetkiä ja paikkoja, kun kyseistä yhtenäisyyden tunnetta ei tule - paras esimerkki taitaa olla Tallinna. Siis eihän siellä voi muuta kun hävetä silmät päästään niitä omien sanojensa mukaan ”etelän matkalla” olevia suomalaisjuntteja, jotka ovat tulleet täyttämään viinavarastot ja samalla örveltävät äänekkäästi pitkin vanhan kaupungin katuja. Ei sillä, etteikö niitä tuliaisia saisi ostaa, mutta se känninen örvellys ja suomeksi täyteen ääneen huutelu vetää hiljaiseksi. Tulee olo, etten halua että mut yhdistetään tähän porukkaan.. Enkä haluaisi kenenkään ajattelevan, että Suomessa ihmiset käyttäytyvät noin.


Itse ainakin toivon, että matkailijat, ulkosuomalaiset ja muutkin Suomen "edustajat" ulkomailla loisi kosmopoliittiuudellaan ja sujuvalla kielitaidollaan vähän enemmän tietoutta (ja kenties positiivisempaa kuvaa) Suomesta. Ollaanhan me sentään vähän enemmän kun kylmä maa täynnä masentuneita ihmisiä. Eikä keskiverto suomalainen mielestäni enää ole mikään peräkammarin rasistinen juntti vaan rentoudessaan ja vaatimattomuudessaan ihan hyvä tyyppi, jonka kelpaa tallata hyvillä mielin ulkomaillakin - näki noi muut sitä vielä tai ei :)

PS. Kuvitukseksi poimimani kuvat on Tatun ja Patun Suomikirjasta (englanniksi This is Finland) joka on mun mielestä aika hauska tuliais/lahjaidea ulkomaalaiselle kaverille jos haluaa salavihkaa levittää vähän suomitietoa huumorin kautta :p
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...