perjantai 22. maaliskuuta 2013

Loistokas elämäni - eli arkeni Lontoossa


Pari päivää sitten Starbucksissa otin lompakkoni esiin maksaakseni juomani, mutta löysinkin molemmat pankkikorttini kahtia haljenneina. Eilen taas käppäilin koulupäivän jälkeen väsynä pyörälleni, vain huomatakseni sen takakumin puhjenneen ja tyhjentyneen. Ja mites tämä viikonloppu, menee varmaan niin kuin eilinen päiväkin: töitä hiki hatussa etsiessä, koulutöitä tehdessä, kokeeseen valmistautuessa... Eli toisin sanottuna nenä kiinni ruudussa. Päivän kohokohta on se kun menen alakertaan tekemään smoothien.

Tervetuloa upeaan, kadehdittavaan elämääni! Not. Halusin tästä aiheesta kirjoittaa, koska moni tuntuu ajattelevan, että elämä ulkomailla, Lontoon tapaisessa isossa jännittävässä paikassa on, no, isoa ja jännittävää. Ei se ole. Tai on se ehkä joskus, mutta normaali arki on täälläkin usein sitä itseään. Herään, kampean väsynä ylös ameeban näköisenä ja pesen kasvot, meikkaan, kiiruhdan hapankorppu suussa hissille pyöräni kanssa, poljen kouluun, istun luennolla, istun seminaarissa, pyöräilen kaupan ja markkinoiden kautta kotiin tasapainotellen ruokakasseja fillarin ohjaustangolla, teen ruoan, olen kotona. Siinä on mun tyypillisen tylsä päivä.

Postauksen pointti? Arkea ei pääse pakoon ulkomaillakaan, ellei sitten lähde loppumattomalle maailmanympärireissulle. En mä toisaalta arkea tänne pakoon ajatellut lähtevänikään, arkihan on usein ihan mukavaa - ainakin niinä päivinä, kuin polkupyörän kumi ei tyhjenny koulupäivän aikana ja pankkikortit säilyvät yhtenä kappaleena. Ne ovat niitä arjen ikävämpiä juttuja. Mutta kuuluu perustylsään arkeen ihan kivojakin hetkiä: täydellisten avokadojen metsästäminen markkinoilta, tai lemppariruoan tekeminen ja sen mussuttaminen kera lemppari tv-sarjan, tai se, että kouluun polkiessa ei joudu pysähtymään kertaakaan punaisiin valoihin. Eilen rampaa pyörääni kotiin taluttaessa huomasin täällä Dalstonissa, kirkkaassa päivän valossa keskellä high streetiä ennustajan vastaanoton. Kurkkasin ikkunasta sisään, ja siellä istuivat hämyisessä huoneessa ennustaja ja asiakas. Hymyilytti.

Silloin ehkä muistin taas, että vaikka arki Lontoossa on taatusti ihan yhtä puuduttavaa ja tylsää kuin Suomessa tai muuallakin, niin pienistä suupieliä nostattavista jutuista pitää osata nauttia. Mutta ei kannata missään päin maailmaa huokailla, että ruoho olis niiin paljon vihreämpää jossain muualla. Jännittävä ihminen voi elää jännittävää arkea missä vain, mutta elämäänsä kyllästynyt louneri tuntee olonsa tylsäksi ja yksinäiseksi ihan varmasti myös 10 miljoonan ihmisen kaupungissa, jossa "mikä vaan on mahdollista".

No, mä meen nyt jatkamaan jännittävää (arki)päivääni johon kuuluu opiskelua, ruoan laittoa ja "how to fix a flat tyre" - youtube videoita. Ehkä myös vähän ulkoilua jos ihan villiksi heittäydyn - meiltä on nimittäin vessapaperi loppu :D

EDIT// Päiväni just parani 150% - sain kuulla päässeeni seuraavaan vaiheeseen erään työn haussa!!! JEEEEEEE. Nyt peukut pystyyn että mulle löytyis joku paikka... :)

5 kommenttia:

  1. Ihanan lohduttavaa lukea tälläisiä juttuja välillä! :D Kun aika samalta tuntuu täällä pohjoisessa Skotlannissakin tämä arki. On koko kevät ollut niin kiireistä ja tälläkin viikolla tullut vietettyä käytännössä kaikki aika nukkumista lukuunottamatta yliopistolla. Sitten kaverit aina valittelee kuinka Suomessa on tylsää ja täällä täytyy olla niin mahtavaa. Itse kun haluaisi vaan hautautua peittojen alle nukkumaan.

    Mutta olet kyllä niin oikeassa siinä että pitää muistaa ne pienet ilot! Se että löydän ben&jerrys purkin puoleen hintaan tescosta tai ihan vain että suloinen brittimummo neuvoo reitin kuvauspaikalle. Onnea muuten työnhakuun! Sama urakka olisi itselläkin vielä edessä ja ihan turhan myöhään oon liikenteessä..

    VastaaPoista
  2. Täytyy myös vielä mainita että samaistun kyllä hyvin myös luomisen tuskaasi. Kun deadlinit paukkuu ei ole niin glamööriä väsätä tyhjästä leffakässäreitä tai storyboardeja. Asiaa ei myöskään helpota se että omaan lopputulokseen harvemmin on täysin tyytyväinen kun ei ole voinut tehdä parastaan joko ajankäytöllisistä tai muista käytännön syistä. Eikä tosiaan ole enää se luokan ainoa luova ja visuaalisesti lahjakas lapsi. Myös tuo perinteinen brittiopiskelija kuulostaa harvinasen tutulta tapaukselta. Suomalaisena perfektionistina ja työnarkomaanina "rennommin ottaviin" paikallisiin meinaa välillä ryhmätyöskennellessä mennä hermo... :)

    VastaaPoista
  3. Ah, ben&jerrys puoleen hintaan on aina yhtä kavala :p mutta juu, ihan samoja fiiliksiä siis siellä. Ajankäyttö on kyllä itselläni se suurin syy, miksi ei saa yhtä paljon tehtyä kun toivoisi. Tai sitten ihan vaan se, ettei sitä luovuutta voi ulos pakottaakaan jos fiilikset on jossain ihan muualla! Onnea myös sinne työnhakujuttuihin - mä jos kuka tiedän kuinka kuluttavaa se on, ainakin jos on kunnianhimoa sen verran ettei ihan Icelandin kassalle ole hakemassa.. (apua, nyt aloin pelkäämään että päädyn sinne :D)

    VastaaPoista
  4. Unohdan aina kommentoida sun blogimerkintöjä, vaikka joka viikko tsekkaan monta kertaa oletko kirjoittanut jotain uutta. Tykkään hirmuisesti sun kirjoitustyylistä ja siitä, ettet romantisoi elämääsi ja jätä kaikki neg. jutut pois, mitä useimmat bloggarit tuntuu tekevän ja sitten lukijat itkee kommenttiosiossa, että "voi kun sulla on niin kadehtittavan ihana elämä!!1" vaikka tuskinpa heilläkään aina putkeen menee :D eli kiitoksia kun kerrot niin monipuolisesti ja silti positiivisesti näitä juttuja :)

    tsemppiä työnhakuun ja toivottavasti saat pyöränkumin paikattua!

    VastaaPoista
  5. Hei, kiitti paljon kommentista :) Kiva kun tykkäät näitä lueskella!
    Pyöränkumin kanssa aion ryhdistäytyä tänään (eihän tässä oltukaan kun 3 päivää neljän seinän sisällä :D haha)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...