perjantai 11. lokakuuta 2013

hello darkness my old friend.

Syksy alkoi Lontoossa pehmeästi. Oli 18-20 asteen optimaalisia "syyspäiviä", takkia ei tarvittu, koulu alkoi muutamalla inspiroivalla alku-luennolla enkä töissäkään käynyt viikkoon kun keskityin hengailemaan ympäri kyliä mun kaverin kanssa. Tuli päivitettyä syys-garderoobia kivoilla jutuilla ja ajateltua höyryävän kaakaon ääressä, että tämähän on ihan jees. Hyytävä eilinen oli palautus todellisuuteen, taisimpa siinä jäätävän myrskytuulen iskiessä päin pläsiä jossain vaiheessa huutaa keskellä katua että "I HATE AUTUMN!!!!" :D Kaverit vain hymähteli.

 
Muhun on viimepäivinä iskenyt perinteinen syysflunssa, joka oli eilen jo päässyt täyteen swingiin. Silti oli pakko lähteä kouluun ja sieltä vielä seitsemäksi tunniksi töihinkin, koska en viitsinyt enää samana päivänä soittaa ja kertoa olevani kipeä. Ulkona asteet olikin tippuneet lähemmäs kymppiä, mikä yhdistettynä siihen navakkaan tuuleen suoraan Siperiasta, tuntui kyllä todella kylmältä. Suomessa tuli aikanaan huideltua pikkupakkasillakin ihan tyytyväisenä, mutta tällä saarella kylmyys iskee luihin ja ytimiin jotenkin ihan eri tavalla. Kova vastatuuli on yksi lannistavimmista sääoloista, minä tarvon sateessakin mieluummin, kun tuulen vietävänä heiveröisen runkoni kanssa. Sama pyörän kanssa, vastatuuleen pyöräily on ihan kamalaa, ja ennen kaikkea lannistavaa.
 

No, eilisestä päivästä selvittiin, mutta sillä seurauksella, että nyt makaan kotona vielä kehnommassa kunnossa, ja tämän päivän tärkeä work shoppi yliopistolla jäi väliin :( Ihan parissa päivässä tuntuu se kuuluisa syysmasennus kehkeytyneen ja samalla vähän alkoi taas vähän stressaamaan, no vähän kaikki. Koulu, työt sen ohella, valmistuminen, epävarma tulevaisuus, raha-asiat... Perus yhyy-mäenpärjää-teiniangsti päällä siis. Kaiken lisäksi muistin juuri, että tänään olisi ollut erään mielettömän, kauniin, ja mulle tärkeätäkin tärkeämmän ihmisen 22 -vuotis syntymäpäivä. Olisi ollut, jos olisi saanut mahdollisuuden vielä olla täällä. Surettaa, ja samalla tuntuu tyhmältä itse valittaa jostain flunssasta, vastatuulesta tai tulevaisuuden huolista. Mulla sentään on toistaiseksi tulevaisuus, siitä pitäisi olla onnellinen.
 

Anteeksi hei kaverit angstisesta postauksesta - oon kyllä edelleen sitä mieltä että tästä syksystä/talvesta tulee vielä mieletön, mun nykyinen elämäntilanne on stressistä huolimatta oikeen jees. Toivottavasti tää yhtäkkinen minimasis menee flunssineen ohi yhtä nopsaan kun alkoikin. Sattuipa vielä niinkin, että kuin tilauksesta sain eilen Suomesta ison paketin suklaata, lakuja ja hapankorppua, sekä lämpimät villasukat (kiitos mummi♥). Paketti saapui juuri oikeaan aikaan!


Postauksen kuvat: Stampd 2013 Fall/Winter Editorial by Wish

Tsemppiä kaikille muillekin, joilla on mieli nyt vähän maassa. Kohta kaikki on taas okei :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...