keskiviikko 23. lokakuuta 2013

look on the bright side.

Puhuin vähän aika sitten syysmasennuksenpoikasesta, jota tunsin. Pakko sanoa, että olen vieläkin vähän alakuloinen. Sään vika se ei nyt ole - täällä on ollut lämpöistä ja ihan kauniitakin päiviä. Mulla on kovaa stressiä koulujutuista tai tarkemmin sanottuna eräästä designprojektista, joka pitäisi olla paketissa ja esittelyvalmiina jo ens viikon tiistaina. Näin lyhyessä projektissa sairasteluni oli aika huono homma, ja tuntuu, etten ole edes päässyt alkuun kun pitäisi olla jo valmista. Lisäksi olen yllättäen ollut vähän kateellinen, että koko muu perheeni lomaili Portugalissa mun ja kaksoisveljeni synttäreiden aikaan. Vaikken ole enää vuosiin ollut perhelomilla, niin jotenkin nyt synttäri-ajankohta + syysmasis sai asian vähän jopa harmittamaan. Varsinkin, kun omat matkailut on tänä vuonna jäänyt vähäisiksi. Täytyy tunnustaa, että olisi ollut kiva olla mukana reissussa.

Olisi kuitenkin väärin väittää, että viimepäivät on ollut ihan silkkaa yrmyilyä. Pakko ihan muistuttaa itselleen, että ei nää mun asiat kovin huonosti loppujen lopuksi ole - mitä nyt oma saamattomuus ja stressi saa aina tuntumaan, ettei mistään tule mitään. Muttei se ole koko totuus. Kun mieltä synkistää pitää muistaa niitä arjen pikku onnen hetkiä, jotka auttaa pitämään ihmisen kasassa. Tällaisia päivänpiristyksiä on viimepäivinä olleet mm:

 
No, jotain hyvääkin viimepäivissä :) Koitan päästä vähän iloisempiin tunnelmiin lähipäivinä, toivottavasti tämä angstisuus ei tartu muihin. Onneksi tiistaina se raastava design proggis jää taakse, joskin tulen nolaamaan itseni aivan täysin kun työt pitää esitellä alan tyypeille. Ei morjens, miksi juuri nyt? Tosin mut tuntien, kun yksi stressitekijä poistuu, toinen tulee salamana tilalle. Toivotaan, että kuitenkin helpottaa.

Oon nyt myös päättänyt, että ellei mun pomot saa mun päätä kääntymään ja revi mulle jostain maagisesti joululomaa, niin tuun jättämään työni jossain vaiheessa joulukuuta. Tiedän, että moni opiskelija paiskoo töitä onnistuneesti koulun ohella, mutta mulle se on liikaa, varsinkin kun käy tämmöistä kurssia, jossa on pakko antautua omalle työlleen suurinpiirtein kaikella vapaa-ajallaan. Mulle myös vapaa-aika on tärkeetä, enkä pysty hengittämään jos en saa välillä viettää iltaa jätskikipon ja leffan kera tehden ei-yhtikäs-mitään. Kesällä valmistuttuani löydän ihan varmasti toisen kauppatyön jos taas haluan, ja silloinhan mun on mahdollisuus hakea myös ns. oikeita alan hommia. Toisaalta oon nyt säästellyt rahaa siihen malliin, ettei pieni karkumatka jonnekin kauas haittaisi heti koulun loputtua ;) Heh, tosta ajatuksesta tuli muuten heti vähän virkeämpi fiilis!

Nyt painun laittamaan tomaatti-pinaatti-ricotta raviolit kiehumaan (hyvä ruoka, parempi...) ja sitten aion haastaa itseni työn pariin loppuillaksi. Jos jostain tulee parempi fiilis, niin siitä, kun saa selätettyä oman saamattomuutensa. Toivotaan, että myös saan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...