maanantai 28. lokakuuta 2013

Tämä ei edelleenkään ole kulutusblogi.

Moikka! Rennon viikonlopun jälkeen on täällä palailtu arkeen, mulle epätyypillisen aikaisella klo 6:n herätyksellä (heräsin muuten aamulla siihen, kun järkyttävän voimakas tuuli pamautti ikkunani auki. Katsoin heti netistä että mitäs ihmettä, ja tuulennopeudeksi kerrottiin reilut 20 metriä sekunnissa). Pakko saada tästä vuorokaudesta kaikki tunnit irti, karsea päivä siis tulossa huomiseen design esitelmään valmistautuessa ja muilla koulutunneilla ravatessa. Ei varmaan tarvii sanoakaan, että mitään "elämää kanssani Lontoossa" tyylisiä postauksia en just nyt voi kirjoittaa. Ajattelin siksi julkaista tähän väliin jo aiemmin kirjoittamiani pohdintoja mun kuluneen vuoden kulutarkkailusta. Tässä siis ärsyttävän pitkä ja kuvaton postaus, mutta toivottavasti se kuitenkin herättää jotain fiiliksiä niissä urheissa, jotka jaksavat koko roskan lukea :D

Reipas vuosi sitten tosiaan päätin laittaa vähän retuperällä olleet kulutustottumukseni tarkempaan syyniin ja alkaa kirjaamaan ylös kaiken kulutukseni: jokaikisen kauppareissun, viinilasin ja kännykkälaskun. Toin kulutusaspektin myös tänne blogiin näkyville kuukausittaisten meno-katsausten muodossa - kaikki 12 postausta löytyy money matters -tunnisteen alta. Tämä oli ennen kaikkea projekti itseäni varten: tajusin viime vuonna, etten voi enkä halua enää elää & kuluttaa samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi halusin pystyä puhumaan kulutuksestani avoimesti. Rahankäyttö on meitä jokaista koskettavasta aihe, josta ei kuitenkaan paljon ääneen puhuta, blogeissa nyt ainakaan.

Nykyisin tuntuu meininki olemaan vähän sitä, että "kulutan, siis olen". Tätä elämäntyyliä esitellään usein blogeissa, mutta kustannuksista ei puhuta mitään. Tuntuu, että kulutetaan vaan eikä edes mietitä. Sitä rakastetaan. Sitä varten tehdään töitä. Siihen säästetään rahaa, ja siitä haaveillaan. Suurimmista ostoksista puhutaan blogeissa "vauvoina" tai "uusina perheenjäseninä". Mutta heti hankinnan jälkeen, miten suuri ja rakas se sitten olikaan, ollaan jo heti haluamassa jotain uutta. Pari kuukautta kuluu ja ne "uudet vauvelit" on vähän käytettyinä tai jopa käyttämättöminä kirppiskasassa. Jos joku kyseenalaistaa kyseiset kulutustottumukset, tai erehtyy kysymään säästövinkkejä siihen, miten vaikka opiskelijalla on varaa elää leveästi, raikaa vanha tuttu virsi: "Mun raha-asiat ei kuulu tähän blogiin". No ei niin, mutta jos blogin keskeinen sisältö on shoppailussa ja kuluttamisessa (mitä kukaan ei tietenkään myönnä), niin eikö raha ja kuluttaminen ole aika lähellä toisiaan?

Moni varmaan ihmettelee, miksi kukaan ylipäätään haluaisi "julkisesti" kertoa menoistaan blogissaan. Itse halusin tavallaan todistaa itselleni, että mun rahankäytössä ei ole mitään häpeiltävää - enkä edes koe että kukaan tän blogin muutamasta lukijasta saa mitään turhan intiimiä irti musta sen takia, että sattuu tietämään paljon rahaa mulla meni kahvitteluun tai kosmetiikkaan viime kuussa. Oon suoraan sanottuna aika väsynyt siihen, millainen tabu raha on blogeissa. Nuoremmille lukijoille muodostuu vääränlainen kuva siitä, mitä elämä maksaa, ja kuinka paljon on ok kuluttaa. Totta kai, jos fyrkkaa riittää, on ihminen vapaa ostamaan uuden laukun vaikka joka viikko tai lentämään private jetillä köyhälle paratiisisaarelle pystytettyyn luksushotelliin kerran kuussa. Mutta se ei tarkoita että se on fiksua.

Miten ne omat kulutustottumukset on sitten muuttuneet?

Olen itse ollut aikamoinen keräilijäsielu, ja jossain määrin olen tietty vieläkin. Nuorempana rakastin shoppailua ja joskus tuli tehtyä äkkipikaisiakin hankintoja, jos mieli oli vaikka vähän maassa. Nykyään ymmärrän paremmin, ettei kaikkea tarvitse omistaa itse, tai ettei kuluttaminen itsessään oikeasti tuo parempaa fiilistä. Onnellisuus täytyy löytää muista jutuista. Kuluneen vuoden aikana mulla oli useampi pidempi ajanjakso, jolloin en ostanut yhtikäs mitään "ekstraa", mikä jopa vieraannutti kaupoilla pyörimisestä. En oikeastaan enää edes nauti shoppailusta (paitsi pienissä erissä!), mikä varmaan johtuu osittain myös vaatekaupassa työskentelystä. Varsinkin viikonloput on ostoskeskuksessa ihan hirveitä: kauhea määrä ihmisiä, liikkeiden lattiat täynnä vaatteita, pöydät myllättyinä ja koot kateissa.

Nykyään pyrin ajoittamaan shoppailut tiettyyn ajankohtaan, eli päättämään, että vaatekaappiin tulee lisäyksiä pääsääntöisesti vaikka neljästi vuodessa. Laadin ostoslistoja ja harkitsen haluamiani juttuja. Suhteutan tuotteiden hinnat siihen, montako tuntia mun pitää olla töissä tietyn tavaran saamiseksi, ja miettiä sitten, onko se sen arvoista. Heräteostoksia ja hetken mielijohteitakin tulee harvakseltaan vieläkin, mutta pienissä määrin nekin on okei, kunhan ei tule hukkaostoksia. Lisäksi oon huomannut, että kun vain harvoin käy shoppailemassa, tuntuu satunnaiset täsmäiskut kauppoihin ihan virkistäviltä ja silloin tuntuu tulevan eteen niitä hyviä löytöjä, kun on skarpimpana liikenteessä.

Muissakin menoissa on järkeä tullut vähän päähän - ulkona syömisestä, kahvilassa istuskelusta tai pubeilusta en missään nimessä luopuisi, mutta nyt kun tietää suurinpiirtein kuinka paljon rahaa ne imaisevat, osaa helpommin arvioida montako kertaa kuussa on okei istahtaa Vintage Emporiumin pehmoiseen penkkiin. Kaikenkaikkiaan kulutuslaskenta on saanut harkitsemaan ja karsimaan kaikkea turhaa. Oon myös alkanut siirtää palkasta ylijääneitä summia säästötilille sillä periaatteella, että käyttötilillä on vain se mitä kuukaudessa yleensä menee eikä säästöihin kosketa. Entinen tuhlaaja onkin nyt ylpeä joka kerta, kun saa siirrettyä pienenkin summan säästöihin. Kasvavasta pesämunasta tulee toiveikas olo, kun miettii mitä kaikkea tuo raha voi mulle vaikka yliopiston jälkeen mahdollistaa - ehkä kaukaisen pakomatkan, tai alkupotkun omalle yritykselle. Tai sitten voisin lyhentää opintolainoja heti alkuun...NOT! :D

Näiden mietteiden myötä kulutusasia alkaa olemaan pikkuhiljaa läpi käsitelty - pakko tunnustaa että oon aika onnellinen ettei mun tarvitse postata tänne näitä lokakuun (karseita) kuluja, heh heh. Ajatuksissa olisi vielä lähipäivinä väsätä joku nörttimäinen vuosikatsaus-diagrammi (jos vaan excelin käyttö vielä muistuisi!), eli varautukaa siihen.

Kuulisin mielelläni mietteitä aiheesta kommenttiboksinkin puolella: Listaatteko te ylös menoja? Onko teidän kulutustottumukset muuttuneet viimeaikoina, ja onko omista menoista ylipäätäänsä okei puhua ääneen? Puhuisitko itse blogissa omasta kulutuksesta?

3 kommenttia:

  1. Tosi kiinnostava aihe kyllä ja hyvin siitä kirjottelit. Oon aikas samoilla linjoilla ja oon kovasti koittanut vähentää kaikkea turhaa ostelemista viimeaikoina. Ylipäätänsä rahaa tuntuu menevän enemmän reissuihin, ulkona käymiseen sun muuhun "kokemus"-pohjaiseen juttuun, jonka otankin mielummin kun hirveän tavaramäärän. Ruvennut ahdistamaan oman tavaran määrä, varsinkin kun ajattelee vuoden päästä tulevaa Englannista pois muuttoa...Tänne kun tuli sillon pari vuotta sitten vaan kahden matkalaukullisen kanssa ja nyt ois varmaan pakullinen kamaa. :D Oon parikin kertaa koittanut (toisen kerran sun inspiroimana, oot siis vaikuttanut todellakin positiivesesti ainakin muhun kun oot näistä asioista kirjotellut, kiitos siitä!) aloittaa kulujen kirjaamisen, mutta jotenkin se aina unohtuu parin päivän jälkeen. Pitäis alkaa puhelimeen kirjaamaan aina ja sitten koota ne yhteen aina välillä.. Mun mielestä on mahtavaa, että oot tänne niin avoimesti kirjannut ylös, varmasti kannustaa muitakin miettimään vähän kulutustottumuksiaan, joka ois aikas tärkeätä.

    VastaaPoista
  2. sun innottamana aloin itekki kirjailee ylös kaikki mitä ostin, mut jotenki se on taas jääny! Nyt yritän ottaa itteä niskasta kiii ja jatkaa sitä. Liikaa tuota rahaa mennee eikä välillä oo hajuakkaa et mihi ne mennee!? mut kiitti innoittamisesta! (onko toi ees sana!?:D)
    T.veera

    VastaaPoista
  3. suuri kiitos hei kommenteista =) kiva kuulla että nää ei raha-postaukset ei oo kaikuneet ihan kuuroille korville, vaikkakin itseäni varten pääasiassa tätä oon tehnytkin. menojen kirjaaminen on tosiaan avannut silmiä tosi monella tapaa, eli sitä en voi kuin suositella! itseasiassa jo tyyliin 3 kuukautta riittää että pääsee omasta kulutus-patternista jyvälle, ja sitä on jo ihan alkuvaiheissakin mahdollista muokata parempaan päin:) jo heti alkuun tulee harkittua ostoksia, kun tietää, että ne on kuitenkin kirjoitettava ylös, ja alkaa hokaamaan, mitkä jutut on oikeesti kuluttamisen arvosia.

    niin ja Jo, ymmärrän niiiin hyvin ton ahdistuksen tavaranmäärästä, mullakin on 1-2 vuoden päästä edessä muutto pois Lontoosta ja saattaa olla, että voin seuraavalle etapille ottaa vain murto-osan kamppeistani.....jo tästäkin syystä on viimeaikoina tullut kulutettua enemmän just kaikkeen kokemusperäiseen - kokemukset sentään kulkee aina mukana painamatta mitään matkalaukussa ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...