sunnuntai 15. joulukuuta 2013

luopumisesta

Oon aiemmin kirjoittanut, kuinka oon ollut tyytymätön mun vaatekaappini sisältöön. Viimeaikoina, (tai no oikeastaan aina) oon paininut myös sen ongelman kanssa, että tavaraa on ihan liikaa, eikä se tavaranpaljous oikein mahdu minnekään, kun mitään hirmuisia määriä elintilaa ei meillä täällä ole. Elintilan pienuus ei mua tällä hetkellä ainakaan vielä ahdista, mutta tavaranpaljous kyllä. Tai nimenomaan siis vaatteidenpaljous.

Ongelma on sama vanha: oon omistanut vieläkin hirmuisesti vaatteita, joita en yksinkertaisesti enää käytä, tai ole käyttänyt enää pitkiin aikoihin. Niistä osa on monta vuotta vanhoja, jo roskalavalle kuuluvia vaateveteraaneja. Valtaosa on kuitenkin vielä ihan hyväkuntoisia, monen mielestä varmaan tosi kivojakin vaatteita, jotka on vuosien varrella tarttunut mukaan, ja aikanaan ehkä olleet tarpeellisia, mutta sittemmin jääneet kaapin perille. Tyyli on muuttunut, mieltymykset vaihtuneet. Ja kokokin näyttää vaihtuneen: muistin monia viimeaikoina käyttämättömäksi jääneitä vaatteita kasaillessani, että kävin muutama vuosi sitten läpi vaiheen jossa ostin kaikki vaatteet paria kokoa liian suurina, koska tykkäsin oversized meiningeistä. Tykkään vieläkin siitä, että neuleet on vähän suuremman puoleisia, mutta ei nyt kuitenkaan sellaisia, että hukun niihin! Ja löytyipä kaapeista märehtimästä pari ihan täyttä hutiakin; vaatekappaletta, joka on vain kerran-pari päässyt päälle saakka. Ne häpeälliset.

Silti pois heittäminen on tuntunut mahdottomalta. Kirpparilla pois myymiselle olisi paljon alhaisempi kynnys, kun tulisi tunne, että saisi vaatteista vähän jotain takaisinkin. Mutta täällä ei kirpparikulttuuri pahemmin kukoista, ja toisaalta nykyään kun aika on kortilla, tuntuu puolen päivän uhraaminen muutaman kympin saamiseksi vähän epäkannattavalta. Vielä typerämpää on kuitenkin säilöä vanhoja juttuja kotona sekasortoa aiheuttamassa vain siksi, ettei halua heittää pois jotakin, joka ei ole vuoteen-pariin edes päässyt päälle. En tiedä mikä siinä on tuntunut niin mahdottomalta.


Nyt olen vihdoin uskaltanut luopua. Alkupotkun antoi kuukausi sitten ollut kouluni muotijärjestön järkkäämä sell-buy-trade -ilta, jossa myin pois joitakin vaatteitani. Tällä viikolla sitten taas lähti kulahtaneimmat jutut roskiin, sekä suuri IKEA –kassi vanhoja vaatteita hyväntekeväisyyskauppaan. Kiitokseksi osaltaan siitä, että oon tehnyt muutamia tosi kivoja löytöjä pikkurahalla kyseisestä kaupasta ja 2nd hand kaupoista yleensäkin, ja toisaalta taas siksi, että tämä nyt on ainoa tapa jolla voin tällä hetkellä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Mulla ei ole varaa antaa rahasummia pois, joten ajattelin, että vanhoista vaatteistani luopuminen saa olla mun tämän hetken hyvä teko. Toivon ja optimistina uskon, että mun vaatteiden kierrättäminen paitsi kerryttää puntia liikkeen hyväntekeväisyyskassaan, joku saattaa myös löytää mun vanhoista vaatteista uusia lemppareita edullisesti. Tai sitten vaan lämmikettä talveen.

Loppufiilikset: hyvä mieli hyväntekeväisyys-aspektista, enemmän tilaa huoneessa niille oikeasti ihanille vaatteille, ja jotenkin puhtaampi olo. Ikea-kassillisen kokoinen helpotus. Nyt vaatteet mahtuu hyvin vaatekaappiin, ja ne on helpompi pitää järjestyksessä. Omistan vieläkin aika paljon tavaraa ja vaatetta, nyt vain suhteessa enemmän sellaista, joista oikeasti välitän ja joita käytän :)

Mutta hei kertokaa. Lahjoitatteko te vanhoja vaatteita hyväntekeväisyyskauppoihin? Entä onko siellä muita, joille ajatus luopumisesta on tuntunut vaikealta?

2 kommenttia:

  1. Mulle ei pääse ikinä kertymään niin paljon, että kirpparipöydän hankkiminen olisi järkevää. Tälläkin hetkellä nurkassa on yksi muovikassi, jonka sisällön kohtaloa en osaa päättää... Käyttökelpoisimpia, hienoimpia, kalleimpia tai entisiä omia lemppareita (esim. farkut jotka ei enää mahdu) tarjoan yleensä kavereille, ja käyttämättömiä vien lopulta Fidalle. Edellisestä kämpästä muuton yhteydessä tuli vietyä kaikki semmoiset laukut esimerkiksi, joita en ollut käyttäny koko siinä kämpässä asumisen aikana eli puoleentoista vuoteen... Siitä tuli kevyt olo. Nyt muutto edessä taas kuukauden päästä, saa nähdä mitä silloin lähtee, pitäisi tavaravuorta hieman keventää.

    Mulla muutenkaan ei ole tapana ostaa juurikaan vaatteita kaupoista, tämän vuoden aikana olen ostanut yhdet trikoolegginssit ja siskon häihin mekon (kun vaati tiettyä väriä, jota mulla ei ennestään ollut) ja sitten alusvaatteita ja sukkahousuja. Kirppareilta ja käytettyjen vaatteiden liikkeistä ostan melkein kaiken, välillä saan kavereiden vanhoja jos löytyy hyvä match. Sikäli siis mun vaatekaappiani kuormittaa lähinnä menneisyyden paino. Virheostoksia muistan tehneeni yhden t-paidan ja yhden huivin, näistäkin on molemmista jo vuosia... Enemmän on semmoisia vaatteita, joiden ostamatta jättämistä olen katunut jälkeenpäin.

    Just tänään oli huippufiilis kun näin yhtä kaveria ja huomasin että sillä oli jalassa mun vanhat farkkulegginssit. Ostin ne aikanaan joltain bloggarilta netin kautta ja käytin aikani, mutta sitten siirryin lähinnä mekkoihin ja hameisiin ja farkkujen käyttäminen alkoi tuntua väärältä. Pari vuotta ne lojuivat kaapissa ja käytin ehkä kerran vuodessa, sitten tajusin tarjota kaverille ja ilmeisesti elävät nyt hyvää jatkoelämää. Ei edes harmita etten niistä rahaa saanut, pääasia etteivät menneet roskiin.

    Kummasti sitä vaihdossa ollessaan pärjäsi neljä kuukautta alle matkalaukullisella vaatteita, mutta sitten omasta kaapista ei raaski pois heittää niitä yksilöitä, jotka on joskus ollut hullun tärkeitä tai jotka on itse suurella vaivalla neulonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kiitos megapitkästä kommentista - taitaa olla pidempi kuin koko postaus ^__^ Ja sama homma oikeastaan mullakin, viimeaikoina oon ollut ostoksieni kanssa fiksu, mutta lähinnä aiempien vuosien heräteostokset tai muut on olleet painolastina. No, eipä ole enää 8) oli kyllä kummallista laittaa entinen lempineule keräyslaatikkoon ihan vapaaehtoisesti. Mutta päälle ei ollut päässyt 1,5-2 vuoteen ja kooltaankin oli ihan naurettavan suuri - vaikka siis oon ollut ihan samankokoinen kuin nyt ellen pienempi, kun oon neuleen sydämen kuvat silmissä hankkinut. Heh... Kavereille ja perheelle kierrätän myös tietty välillä vaatteita, mutta kun lähipiirilläkin tuntuu tavaraa olevan ihan liikaa, mulle tulee siitä välillä olo että sysään ongelman vain eteenpäin :D (mutta älä huoli äiti jos tätä luet, kyllä mä säästin sulle pari vaatetta joista ajattelin että saatat vielä tykätä)

      Mutta luopumista pitää mun vielä harjoitella...todellakaan kun en tiedä, missä majailen vuoden päästä ja minkälaisine kantamuksine.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...