keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Työkuulumisia!


Mulla pyyhkii just nyt aika hyvin. Lontoota hellii mieletön trooppisen nihkeä helleaalto, mistä oikeasti nautin, vaikka muutama valituksen sana saattaakin toisinaan joukkopainostuksen takia lipsahtaa. Oon löytänyt itseni yhtäkkiä aika hektisestä, mutta kivasta elämänvaiheesta, joten ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia mun uudesta työtilanteesta.

Jos yks juttu on käynyt viime vuosien aikana selväksi, niin se on että asioilla on tapana järjestyä - ainakin siis jos ei yritys lopu ihan heti kun tulee vähän vaikeaa. Kesäkuussa mä kävin läpi aika masentavan ja toivottoman viikon tai kaksi, jolloin tuntui että mikään ei onnistu, työpaikkaa ei tipu, rahaa ei tule, elämällä ei ole suuntaa ja olen kyvytön yhtään mihinkään. No, reilua kuukautta myöhemmin mulla on nyt neljä mieluista osa-aika työtä, joista kolmesta niistä saan ihan kohtalaista tuntipalkkaa. Talous kohentunee siis viimeistään ens kuussa, mutta parasta on se että mulla on tunne että mua oikeasti arvostetaan töissäni. Palasin siis takaisin samaan vaatekauppaan, jossa olin aiemminkin, ja vaikkei kyseessä mikään unelmatyö olekaan, oon viikossa palannut suurinpiirtein samaan asemaan kuin mistä lähdin. Tuntuu hyvältä kun pomot tietää että osaan hommani, antaa tärkeimmät vastuualueet ja pyytää myös katsomaan muiden perään.

Toinen työpaikkani on meidän Business hautumon koordinattorina, mikä on mun ensimmäinen toimistotyö. Pääasiassa istun siis respassa: soittelen talon start-upeille ja yrityksille vierailijoista, varaan yrityksille kokoushuoneita ja hoidan muita front desk velvollisuuksia. Voi kuulostaa aika tylsältä, mutta rakennuksen ilmapiiri on jotain ihan päinvastaista: Tapaan ja kommunikoin jatkuvasti todella mukavien ihmisten ja yrittäjien kanssa (hyvä homma verkostautumiseen!) ja koko talon johtotiimi on hullun letkeää porukkaa. Myöskin perinteinen toimistomaisuus on kaukana, kun meidän aussi-manageri saapuu paikalle näin helleaallon keskellä sortsit ja fläbärit jalassa... Oon ollut hautumon tyyppien kanssa tekemisissä jo jonkun aikaa, joten duunin saaminen talosta oli tosi jees juttu!

Kolmas ja neljäs duunini liittyy markkinoitiin - kirjoitan design kouluni uuden muotikurssin promootion nimissä blogia, ja työharjoittelen markkinoitsijana erään urheiluvaate-merkin parissa. Viimeisestä ei mulle makseta palkkaa, mutta oon sitä mieltä että kokemus on siinä arvokkaampi kuin mikään tuntiliksa, koska samalle alalle haluan ehkä myöhemmin itsekin. Lisäksi teen hommaa enimmäkseen etätyönä (eli kotona) ja teen just niin vähän tai paljon kun milloinkin ehdin ja jaksan. Pääsen uudessa roolissani ihan oikeasti vaikuttamaan ja antamaan omaa visiotani pienelle kasvavalle merkille. Monien tuttujen karseista työharjoittelu-kokemuksista kuulleena mä oon onnellinen, että itse päädyin hommaan jossa mun työlle annetaan arvoa ja mua autetaan ja ohjataan, eikä vain isketä työtehtävää eteen ja oleteta orjamaista myöntymistä 15 tunnin päiviin ilman palkkaa. Jep, saattaa kuulostaa räikeältä liioittelulta, mutta sellaisia nää Brittien muoti/design/valokuvausalan työmahdollisuudet vastavalmistuneille monesti on...

Mulla on nyt siis monta rautaa tulessa, mutta mikä ettei. Pahinta olisi kai valmistua ja jäädä tyhjänpäälle tai duuniin, joka ei tunnu mielekkäältä. Ainakin mulla on nyt useampi työnkuva joista kaikista opin erilaisia juttuja, teenhän töitä sekä vaatteiden, myynnin, kirjoittamisen, markkinoinnin että start uppien parissa. Ja kieltämättä palkkapäivien läheneminen tuntuu hyvältä 1,5 kuukauden säästöillä elämisen jälkeen.

Toivotan siis kaikille töitä hädissään kaipaaville vastavalmistuneille tsemppiä - kyllä se siitä! Kunhan ei ole yltiökorkeat kriteerit ja on valmis kokeilemaan erilaisia juttuja, niin kyllä hommaa ihan varmasti järjestyy jos jaksaa hakea ja verkostoitua. Niin se elämä yleensä puskee eteenpäin ja antaa mahdollisuuksia, kunhan vaan jaksaa räpiköidä mukana :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...