perjantai 1. elokuuta 2014

Just graduated.


Ei enää opiskelija, vaan taiteiden kandi. Maanantaisesta valmistujaisseremoniasta ja oikeastaan koko päivästä mulla on tosi lämpimät muistot, olihan mulla oikea perheeni Suomesta sekä kuin perheeksi muodostunut Lontoon kaveriporukka ympärilläni. Barbican Centressä pidetty valmistujaisjuhla oli tosiaan yllättävän jees, vaikka aika kauan pitikin malttaa istua ja taputtaa. Kämmeiltäkin onneksi säästyttiin - mitä nyt tuon velho-kaavun ja valmistujaishatun kanssa oli vähän hankalaa olla, kun kaulus valui jatkuvasti harteilta ja hattukin oli pari kokoa liian iso, vaikka pikkuruisen tilasinkin... Muistan pelänneeni lavalle noustessa, että hattu tippuu päästä kesken suuren hetkeni. Paljon muuta ei siitä hetkestä olekaan mielessä, niin nopeasti se kaikki meni: nimi sanottiin, mua onniteltiin ja käteltiin, kävelin lavan poikki ja niin mä olin valmistunut. Suu oli pienestä jännäilystä huolimatta leveässä hymyssä koko ajan.

 
Ei ehkä enää uskoisi, mutta pikkusiskollani ja mulla on 6,5 vuotta ikäeroa!
 
 
Suht huvittava mutta harmillinen juttu: taputin juhlassa parin tunnin ajan niin ahkerasti (ja ilmeisesti kovaa) että ylläolevassa kuvassa näkyvä ylppärilahja-sormus meni rikki.
 
Jos joku muuten miettii, niin viitan alla mulla oli päällä Zarasta viikonloppuna ostetut shortsit ja paita samasta söpöstä kuosista. Jalkaan päätyi monien korkkarien sovittelun jälkeen glitteriset jellyshoet, joiden maltillisella 6 sentin korolla jaksoi koko päivän aamusta myöhään yöhön! Päivä tosiaan jatkui valmistujaisten jälkeen illalliselle perheen ja Lontooseen saapuneiden sukulaisteni kanssa, sieltä samalla porukalla Tower Hilliin rooftop baariin, mistä vielä jatkoin myöhemmällä Dalstoniin kavereiden kanssa kippistelemään. Saattoi pienoinen karaoke numerokin Alibissa kuulua ohjelmaan...
 
Nyt mun pitääkin siirtyä kai muihin aiheisiin täällä blogissa - matkajuttuja ja elämää tulee tietty vieläkin, mutta ehkä jatkossa opiskelupäivitysten tilalta myös työ-aiheisia kirjoituksia. Ajattelin tosin kirjoittaa tänne vielä yhden opiskeluaiheisen postauksenkin - joitain summaavia ajatuksia näistä kolmesta vuodesta ja niiden päättymisestä. Ehken kuitenkaan ihan vielä, mutta pian. Haluaisin joka tapauksessa nyt kiittää kaikkia, jotka tavalla tai toisella on tukeneet mua mun opinnoissa täällä - perhe, sukulaiset, kaverit ja blogilukijatkin kannustavan palautteen muodossa. Muhun on aina jaksettu luottaa mun suunnitelmien kanssa, ja uskon ja toivon että näin on myös tulevaisuudessa, mitä ikinä keksinkin!
 
Kiitos.

6 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...