sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Breathe, trust, let go & see what happens.

Aika kertoa, mistä pari päivää sitten vihjailin. Uusi työ nimittäin on kuin onkin auennut ja mä olen onnellinen. Ihan valtavan onnellinen.

Saatatte ehkä muistaa, kuinka mä viime tammikuussa täällä blogissa kirjoittelin Elvis&Kresse -nimisestä merkistä, joka tekee makeita laukkuja, vöitä ja muita asusteita kierrätetyistä paloletkuista? Kahden kuukauden päästä kirjoitin merkistä tänne uudestaan, ja onnellisena esittelin uutta wash bagiani. Ja rakkaus on kestänyt: Reilussa puolessa vuodessa halu hehkuttaa brändistä ei ollut kadonnut vieläkään, joten kirjoitin postauksen Elvis&Kressestä vielä englanniksi kirjoittamaan blogiinikin, jonka parissa olen työskennellyt kesästä lähtien.


Ja onneksi hemmetissä kirjoitin. Kiitos postauksen ja siitä twiittauksen, (mut voi löytää Twitteristä @velorous), tipahti mun sähköpostiin vain tunnin viiveellä kiitokset kirjoituksesta itse merkin perustajilta - ja he kysyivät, olisinko kiinnostunut markkinointi-työstä heidän kanssaan. Ja niin muutaman ilonkiljauksen, muutaman vaihdetun sähköpostin ja workshop-visiitin jälkeen mulle on nyt todella tarjottu työtä  merkin leivissä, digitaalisen markkinoinnin parissa! Jännittävää, haastavaa ja koulutustani vastaavaa työtä, jota en melkein osaa vieläkään uskoa todeksi. Tää on ihan mahtava juttu.


Kuten mä oon jo joskus täällä kirjoitellutkin, ei moni asia muoti-maailmassa ole enää pitkään aikaan tuntunut omalta. Mua on alkanut oksettamaan kulutusvimma, monet trendi-villitykset ja se moska, mikä kaiken takaa löytyy. Oon alkanut tuntemaan surua siitä, kuinka suurin osa muodista on tuotettu niin epäreilulla tavalla. Oma ratkaisu toistaiseksi ei ole ollut ekomuoti, vaan yksinkertaisesti lakata ostamasta. Entisestä himoshoppailijasta tuli tyttö, joka yhtäkkiä pärjäsikin Lontoossa pelkällä opintotuella kuukaudessa. Toki uutta vaatetta on parin vuoden aikana vähän lisää kertynyt, mutta yleensä aina tarpeeseen ja parin kuukauden harkinnan jälkeen.

Musta on mieletöntä, että pääsen nyt työskentelemään brändille, jota olen ihaillut sitten ensikuuleman. Ja brändille, joka on yhtälailla tyylikäs sekä ekologinen kuin eettinenkin. Sellaista jonka takana täysin seisoo, ja jota voi hyvällä mielellä puskea pidemmälle. Mä olen niin innoissani tästä, ettei mitään järkeä! Samalla myöskin jännitän, että osaanko mä. Musta tulee lisäksi nyt oikeastaan yrittäjä, koska tulen tekemään työtä freelance-sopimuksella. Perustan oman toiminimen, ja olen myös hakenut toimisto-paikkaa meidän bisnes-hautumosta Shoreditchista, jossa olisi tarkoitus alkaa tekemään töitä ainakin parina päivänä viikossa, mun koordinaattori-vuoron lisäksi siis. Samalla olisi tarkoitus alkaa juonimaan Vélorous -merkin tulevaisuutta...


Toinen mahtava seuraus työnsaannista on se, että pääsen nyt myös jättämään työni vaatekaupassa, ja onnellisena sen teenkin. Viimeaikoina vaatekauppahomma ei ole enää tuntunut tarpeeksi miellekkäältä, ja varsinkin kassalla työskennellessä tulin lähinnä pahoinvoivaksi tajutessani kuinka paljon skeidaa ihmiset ostavat: kasoittain vaatetta ja tavaraa joka ei edes merkkaa mitään. Jo oston yhteydessä mainitaan, että saatan muuten tuoda tän vielä takaisin - mutta silti ostetaan. Tuntuu mahtavalta päästä hyppäämään fast fashionin parista slow fashionin, hitaan muodin pariin, joka on niiin paljon enemmän mun juttu.
 
Tuntuu, että pääsen nyt elämässäni askeleen eteenpäin - kauppatyössä oli ärsyttävää sekin, että tuntui että junnasi vain paikallaan. Ketjussa, jossa olin, olivat etenemismahdollisuudet tuskallisen hitaat, ja vaikka tein joka vuoro varmaan tuplasti töitä  muihin verrattuna, en kokenut saavani tarpeeksi tunnustusta. Olin "vain" myyjä. Iltavuorot saattoi venyä puoleen yöhön saakka, kun ei viititty kysyä tarpeeksi porukkaa töihin (tunneissa piti aina säästää), eikä se haitannut jos jonkun iltasuunnitelmat meni uusiksi pakollisen ylityön takia.
Nojoo, kyllä mä toisinaan tykkäsinkin työstä, se oli tosi helppoa ja monesti suht rentoakin, mutta usein vain illat kului odotellessa, että pääsisi kotiin. Toivoessa, että aika kuluisi nopeampaa. Sitten mä tajusin, etten mä halua tuhlata enää yhtäkään päivää elämässäni toivoen, että aika kuluisi nopeammin. Sen pitäisi olla päin vastoin.
 
Yhteydenotto Elvis&Kresseltä tuli siis täydelliseen aikaan: mä sain jättää irtisanoutumis-ilmoitukseni ilman, että taloudellinen tilanne notkahtaa. Itseasiassa palkka mulla tulee olemaan huomattavasti parempi uudessa työssä, vaikka tuntipalkkaa on sinäänsä turha juhlia, koska tiedän jo nyt tulevani viettämään merkille töitä tehdessä varmasti tuplat sovituista tunneista. En voi sille mitään - mä olen panostaja. Kun innostun jostain, uhraan hommalle välillä ihan liikaakin aikaa. Vähän sama sen työskentelemäni blogin kanssa: tein sen eteen töitä varmaan triplasti niin monta tuntia, kuin mulle siitä maksettiin, koska tykkäsin työstä ja halusin tehdä sen kunnolla. On ihana huomata, että panostus todella palkittiin, näinkin yllättävällä tavalla.
Niin, siinä ne uutiset nyt sitten oli. Tästä on hyvä lähteä tarpomaan eteenpäin - toivottakaa mulle onnea matkaan :)
 
Inspiraatio-kuvat täältä. Taustalla on oma kuvani.

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea uudesta työstä!

    Mahtavaa kuulla, että en ole ainoa, jota tämä järjetön kuluttaminen etoo. Menee ehkä vähän liian diipiksi, mutta jos ihminen oikeasti saa suurimman tyydytyksensä shoppailemalla skeidaa, jota ei oikeasti tarvitse, on jokin väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja samaa mieltä ollaan, ihmisten kulutushysteria tekee kyllä surulliseksi. Kun lopetin shoppailun, luulin tulevani ikävöimään sitä, mutta toisin kävi. Nykyisin olen niin vastahakoinen shoppailija, että kovan tarpeenkin alla lykkään kaupoilla käymistä loputtomiin :D

      Poista
    2. Niin siistiä! Oot kyllä just niitä ihmisiä jotka osaa ja jaksaa työskennellä oman suunnan löytymisen eteen - ja se kyllä näyttäisi maksavan itsensä takaisin, kun tuollaisella kilpaillulla alalla alkaa mahdollisuuksia tulla eteen ja vielä toinen toistaan kiehtovampia :) Ihan mahtavaa siis!

      Itse olen niin antishoppailija kuin voi, vaatekaupoissa ahdistaa ja tulee melkein kulttuurishokki kun katsoo ihmisiä ostamassa kertakäyttölaatuisen näköisiä vaatekasoja. Siispä arvostan myös tuota suuntautumistasi eettisempään muotiin. Ostamiaan asioita pitäisi voida rakastaa syvästi!

      Poista
    3. Kiitos kiitos!!! Ihan mahtavaa, että moni ajattelee siellä samalla tavalla. Ja kyllä, tuo on nimenomaan mun tavoite, johon pyrin tässä vuoden sisällä: että omistan vain tavaroita, joita oikeasti rakastan/tarvitsen - jotka merkkaa mulle tai elämäntyylilleni jotain. Loppujenlopuksi nuo on niitä juttuja joita päivittäin edes käyttää, kaikki muu on tuketta, turhaa.

      Oon todella iloinen näistä kannustavista kommenteista, iso kiitos siis :)

      Poista
  2. Oho ihan hurjasti onnea, kuulostaa ihan mahtavalta hommalta!! Kyllä taas näkee että kova työ palkitaan, joka on niin inspiroiva ajatus että jaksaa taas vähän kovempaa vääntää omiakin hommia! Toivottavasti duuni vastaa odotuksia ja vie eteenpäin oikeaan suuntaan (kuulostaa ainakin just siltiä), jee! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu kiitti! Ja juu, jo siitä hetkestä kun sain sähköpostiini työkuvauksen, olin sitä mieltä, että täähän sopis mulle. Tapaaminen merkin perustajien kanssa oli myös ihan mahtavaa, koska tyypeistä huokui heti se, että he luottaa muhun ja haluaa antaa vastuuta - mikä on myös pelottavaa heh. Mulle ei siis tulla antamaan ohjeita että "tee tämä ja tämä" vaan tulen luomaan strategian perjaatteessa alusta alkaen ihan itse, ja se on aika jännittävää. Toisaalta opin siinä samalla varmaan huippunopeasti :)

      Mutta joo, pakko sanoa, että erilaisissa pienissäkin projekteissa mukana oleminen ja "taidonnäyttö" on ollut mulle se suurin apu työnsaanneissa. Ei niitä netissä lähetettyjä työhakemuksia kukaan varmaan edes noteerannut... :p

      Poista
  3. ihan hullun paljon onnea uudesta työstä! oon lukenut tätä blogia hiljaisesti varmaan 2 vuotta, mutta niin nyt aattelin kerrankin kommentoida :) kiitos hirveen hyvästä blogista ja kaikesta inspiraatiosta! oon itekin tällä hetkellä englannissa, vaihossa tosin, mutta on ihan hassua kun kaikki vaikka vuosi sitten tosi kaukaiselta tuntuneet lontoojutut onkin nyt ihan lähellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätti-kiitos kommentista! Mä olen myös blogien hiljainen lukija, hehe. Kiva et oot tykkäillyt, vaikka viimeaikoina blogi onkin ollut vähän hiljaisena!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...