lauantai 8. marraskuuta 2014

työhiiren kuulumiset

Halusin kirjoittaa tänne vähän kuulumisiani, tai tällä kertaa enemmänkin työkuulumisia. Ja kyllä mun nyt kelpaakin: olen tällä hetkellä ihan äärettömän tyytyväinen työtilanteeseeni ja elämääni oikeastaan muutenkin.

Pikakertauksena: Lokakuun lopun myötä on nyt siis heivattu design koululleni kirjoittamani blogin kanssa työskentely kuten myös työ vaatekaupassa, ja tilalle tuli osa-aikainen markkinointi ja viestintärooli Elvis&Kressen kanssa. Teen tätä työtä freelancerina, mikä on uutta mulle sekin: Saan tehdä töitä oikeastaan milloin ja mistä vain, saan varata loman melkein milloin vain, ja laskutan vain viikoista, kun teen töitä. Se, että saa päättää omat työajat itse, on mahtavaa - vapaat illat on mulle uusi, ihana juttu. Vaatekaupassa tein lähes poikkauksetta puoli yhteentoista kestäviä iltavuoroja, mutta nyt saan ajoittaa työt aamulle ja päivälle. Välillä tietty tulee tehtyä hommia illallakin, mutta omasta sängystä käsin,  ja silloin se on itse päätetty: jos päivällä haluan tehdä jotain kaverien kanssa, voin siirtää hommat iltaan tai toisin päin.

Postauksen kuvituksena on E&K:n workshopilta räpsimiäni fotoja!

 
E&K-homman lisäksi teen yhä yhden päivän viikossa koordinaattorina, ja urheiluvaatemerkin kanssa tekemäni työharjoittelu jatkuu sekin pienesti - ei enää markkinoinnin parissa vaan designin. Suunnittelen merkille tällä hetkellä pientä design-yhteistyötä, joka toivon mukaan tulee näkemään valon jossain vaiheessa. Homma on ollut vähän jäissä kuluneen kuukauden, koska oon ollut niin älyttömän kiireinen muiden, palkallisten töiden kanssa, mutta haluan silti ehdottomasti jatkaa yhteistyötä merkin kanssa!
 
 
Kuvassa pieni toimistoapulaisemme Elvis&Kressellä: Monty. Monty on rauhallisin koira tai oikeastaan vasta koiranpentu, jonka olen koskaan tavannut: se on niin ujo ja hiljainen, ettei sen olemassaoloa usein edes muista, vaikka se hengaileekin koko päivän työpöytämme alla. Super-mukavuudenhaluista Montyä ei tahdo saada maanittelusta huolimatta uloskaan, vaan raukka mieluummin pidättää viimeiseen hetkeen ennen kun myöntyy lähtemään ulos. Pihalla se onneksi innostuu juoksemaan ja leikkimäänkin vähän :)
 
 
Yleisen jaarittelun sijaan teitä ehkä kiinnostaa, että mitä uusi markkinointiroolini onkaan toistaiseksi nyt sisältänyt? Aika monenlaista hommaa: Some-strategian luomista, online pr:ää ja siihen liittyvän tietokannan päivittämistä, uutiskirjeen suunnittelua ja kokoamista email-markkinointia varten, uusien myynti-kanavien etsiskelyä, some-sivujen sisällön rakentamista, paljon sähköpostien lähettelyä, tunteja Twitteriä ja blogeja tarkkaillen... Ei siis mitään hohdokasta, mutta mielestäni tosi mielenkiintoista ja ihan jännittävääkin työtä. Mulle nousee aina hymy korviin, kun vaikka joku tavoittamani henkilö vastaa sähköpostiini, ja oikeasti tahdon tehdä paljon töitä sen eteen, että merkki kasvaisi entisestään. Siinä missä edellisessä työssäni ei paljon kiinnostanut, että mitä lafkalle käy kun kävelen päivän jälkeen ovista ulos.. Tuntuu yhä uskomattomalta, että tienaan leipäni nyt pääsääntöisesti tällä työllä.
 
 
Teen töitä enimmäkseen itsekseni Lontoosta käsin, mutta käyn E&K:n päämajalla Kentissä parin viikon välein, parin päivän ajan kerralla - mulla on siellä suloinen huone, jossa voin yöpyä. Lontoossa teen töitä laiskoina päivinä ihan vain kotoa käsin, parina päivänä viikossa taas mun bisneshautumon tomistolta käsin. Kerroinko mä edes tästä? Mut hyväksyttiin lokakuun lopussa start-up-ohjelmaan, jonka kautta saan toimistotilan käyttööni Shoreditchista, aivan mahtavasta start-up -kommuunista. Lisäksi meillä on parin viikon välein työpajoja, joissa käydään läpi erilaisia yrityksen perustamiseen/pyörittämiseen liittyviä juttuja, ja niin kuin kerroinkin jo vähän aikaa sitten, tarkoitus olisi nyt lähteä jatkamaan siitä, mihin viime keväänä koulun loppuessa oman pyöräilyvaatemerkin kanssa jäin. Tästä lähin tulen siis käyttämään about puolet ajastani markkinointi/viestintä-työhöni Elvis&Kressen kanssa, ja puolet oman vaatemalliston kehittämiseen ja muihin design-proggiksiin.
 
 
Oman yrityksen saralta tavoite on saada lopputalveen mennessä valmiiksi Vélorous-merkin ensimmäinen muutamaosainen mini-mallisto samaiselle keväälle/kesälle, perustaa simppeli nettikauppa ja katsoa, että kiinnostaako se ketään. Tuottaisin tehdas-kuluista riippuen joko hyvin pienet erät jokaista vaatetta, tai sitten pelkät mallikappaleet mitkä laittaisin myyntiin made-to-order -periaatteella. Tai voi olla, että helmikuu koittaa enkä ole lähelläkään mitään vaatteiden valmistumista, saa nähdä. Oon kuitenkin sitä mieltä, että aina kannattaa kokeilla, jos jokin juttu yhtään kiinnostaa. Ei siinä paljoa voi menettää, jos lähtee pienestä liikkeelle. Mahdollinen epäonnistuminen saattaa huvittaa vierestä katsojia, mutta en mä ilkkujienkaan uhalla pelkää feilaamista, enkä myöskään ajattele, että olisi noloa epäonnistua.

Otin osaa kurssiin, koska koin sen upeana mahdollisuutena kokeilla jotain, josta olen haaveillut, ja koska uuden työni tuoma taloudellinen tilanne mahdollistaa suunnitteluprosessiin tarvittavan ajan. Jos homma menee pipariksi, tai jos into loppuu ja tajuan, ettei yrittäjyys tai oma brändi olekaan mua varten, niin sitten mä jatkan kohti jotakin uutta. Halusin kuitenkin kertoa suunnitelmistani täällä blogissa, koska toivon sen luovan lisä-motivaatiota hommaan; kun haaveensa sanoo ääneen, tulee siitä todellisempi. Moni myös ehkä ihmettelee, että mitä järkeä on alkaa kasata jotain mallistoa, puolta vuotta ennen kun olisi tarkoitus lähteä isolle reissulle. Niin, en mä tiedä onko siinä järkeä. Ei kai ihan kaikessa tarvitse ollakaan :) Ja toisaalta, voihan puolessa vuodessakin ehtiä tekemään vaikka mitä. Kokeillaan.

4 kommenttia:

  1. En oo pitkään aikaan kommentoinut, mutta nyt oli jotenkin niin inspiroiva postaus, että täytyy sanoa jotain! Tosi mahtavaa, että oot saanut noin mielekästä duunia ja että haaveita riittää. Itse oon ollut vähän helisemässä täällä Suomessa marraskuun pimeyden, alkavien kesätyöhakujen ja oman alani, eli journalismin, tulevaisuuteen masentunesti suhtautuvien ihmisten keskellä, mutta tää sun postaus valoi vähän lisää uskoa muhun, että kyllä asiat järjestyy ja on mahdollista päästä tekemään itseä kiinnostavia, siistejä juttuja :) Hyvät jatkot sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Ja joo, jos johonkin viimeaikoina on tullut uskoa niin siihen, että sellainen "yrittämisen meininki" ja avoimesti suunnitelmistaan kertominen toimii - ja avaa ovia! Tosi moni ihminen on mua esim. tarjoutunut auttamaan yrityksen kanssa kun oon kertonut ideastani, ja mahdollisuudet kumpuaa aina toisistaan:) Paljon tsemppiä siis journalismijuttuihin ja tähän pimeyteen! Tai ehkä enemmänkin optimismia peliin - mä ainakin jotenkin nautin näistä pimeistä illoista, niistä tulee talven ja joulun tuntu ;)

      Poista
  2. Mistä keksit tuon velorous nimen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli muutaman päivän brainstormauksen lopputulos, yhdistelmä sanoista vélo (pyörä ranskaksi) ja valorous (englantilainen sivistyssana, tarkoittaa rohkeaa jne.). Mallisto jäi tällä hätää vähän puoleen väliin, mutta nimi jäi elämään:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...