sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Fiilis: ei sittenkään vielä kevät.

Viime postauksen lopussa mulla oli aika optimistiset kuvitelmat tästä helmikuun lopusta. Piti syödä terveellisemmin, olla tuotteliaampi ja piristyä talven jäljiltä. Auringon piti paistaa. Sen sijaan on ruokailut olleet aika pitkälti burgereita ravintoloissa ja italialaista mättöä, tuotteliaisuus vähän hukassa eikä kelitkään kovin hääppöiset ole olleet. Synkkää pilveä taivaan täydeltä, kera jokusen kirkkaan päivän ja illan siellä täällä. Ei se kevät ihan nyt vielä alkanutkaan.

Fiilis on vähän saamaton. Mikä on jotenkin outoa, kun mulla on kaksi mahtavaa työtä, ihana uusi asunto, ja viikkoihini mahtuu niin seikkailuja Itä-Lontoossa, juhlia kuin hyvää ruokaakin. Ympäriltä löytyy huipputyyppejä. Olen terve. Paperilla kaikki on enemmän kuin hyvin, mutta jokin silti tuntuu lannistavan, vetävän voimia. Ehkä helpointa on syyttää tätä harmaata säätä? Surkeaan säätilaan ei kukaan voi ikävä kyllä vaikuttaa - ellei sitten iske hanskoja tiskiin ja ota äkkilähtöä Espanjaan. Mikä siis neuvoksi? Nyt tarvitaan jotain konkreettista, eikä mitään Pinterest-mietelauseita.

Hedelmävarasto on täytetty, ja vitamiinilisät listattu kauppalistalle. Saksin hiuksista kylppärissä eilen vähän pituutta ja kuivia latvoja pois. Olen myös pohtinut aamuisten kevyiden juoksulenkkien tai ihan vaikka kävylenkkienkin aloittamista. Juoksu on vähän sellainen juttu, josta en juuri pidä, koska olen niin huonossa (juoksu)kunnossa, mutta josta haluaisin kovasti pitää. Meidän talon viereisessä Victoria Parcissa ja myös sen laidoilla virtaavien kanaalien varsilla näkee aina niin paljon lenkkeilijöitä. Ehkä heitän siis huomenaamulla sadetakin selkään ja lähden koittamaan, miltä juokseminen tuntuu. Kuntoahan mun on ollut tarkoituskin alkaa kevään aikana hiljakseen kohottaa, tulevaa reissua varten. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla?

 
Aamutakki-selfie ja uusi yritys.

2 kommenttia:

  1. "Paperilla kaikki on enemmän kuin hyvin, mutta jokin silti tuntuu lannistavan, vetävän voimia."

    Feel you! En tiiä onko kyseessä jotain kevätmasennusta, mutta sellanen täysiä TUNTEMINEN on kadoksissa. Tsemppiä sinne, kohta on kesä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva tietää että en oo ainakaan ainut :p Kyllähän näitä vaiheita tulee ja menee, onneksi ne on yleensä aika hetkellisiä. Mä oon aloittanut tän postauksen jälkeen nyt ulkoilemaan aamuisin, ja se on ollut tosi jees, vaikka lihakset onkin mini-lenkeistä johtuen nyt ihan jumissa! Tuntuu että viesti on tän blogi-avautumisen jälkeen alkanut hitaasti kulkeutumaan tonne pääkoppaankin saakka, että hei kaikki on oikeasti ihan hyvin, älä stressaa. Kyllä tää siis kai taas tästä, rennoin ottein eteenpäin. Kivaa kevään & kesän odottelua sinnekin!:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...