tiistai 17. maaliskuuta 2015

Freelancer-elämää

Tänään vuorossa muutama sanaa ja ajatusta työskentelystä freelancerina. Ihan sen kunniaksi, että tätä taivalta on takana nyt melkein puoli vuotta, ja aihe on nyt muhinut mun kaltaisen pohdiskelijan mielessä jo sen verran, että pakko päästä jo aiheesta kirjoittamaankin. Teen siis tällä hetkellä viestintä ja markkinointi -hommia Elvis & Kresse -nimiselle asustemerkille, tosin freelancerina eli oman toiminimen alla, ja enimmäkseen etätyönä. Nää kuukaudet on mennyt super lujaa, ja onhan tää työ tosi iso osa mun elämää tällä hetkellä, vaikken täysipäiväisenä olekaan. Teen about 20 -tuntia viikossa (todellisuudessa varmaan 30), minkä lisäksi oon Accelerator-yrityshautumon respassa kerran tai kaksi päivää viikossa. Tosiasiassa suurin osa noistakin vuoroista menee freelancer-juttuja tehden, koska respassa tehtävää ei paljoa ole...
 
Freelancerina tai itsekseen työskentely on periaatteessa tosi ihanaa. Kun työskentelee kotona, saa herätä milloin haluaa ja tehdä töitä sängystä käsin. Nyt pienen liikunnan aloitettuani tuntuu aika etuoikeutetulta, että saan aloittaa päiväni halutessani reippailemalla, ja siirtya sitten suihkun ja aamiaisen pariin ja sitten vasta töihin - tai siis niin, ettei kaikkea tuota tarvitse mahduttaa ennen kello kasia. Itse työssa on sitten tietenkin jännittavää, että saa päättää itse strategiansa ja toteuttaa omia ideoita. Vapaus tässä hommassa onkin ihanaa, mutta toisaalta myös raastavaa. Varsinkin, kun olen näissä saappaissa oikeasti ensimmäistä kertaa, tehden aika itsenäisesti työtä, josta ei aiempaa kokemusta ole, ja joka kuitenkin on paljon käytännönläheisempää kuin yliopisoaikoina tehdyt kurssityöt. Välillä työ stressaa ihan kunnolla, välillä tuntuu että on vaan jumissa, ja erityisesti silloin tulee helposti epäiltyä omia kykyjä.
 
 
Vaikeinta taitaa mulle olla ajankäytön hallinta ja se, ettei mulla ole pomoa paikalla kertomassa mitä pitäisi milloinkin tehdä. Helppi on aina sähköpostin tai puhelun päässä. Pitää olla tosi oma-aloitteinen, ja vaikka ihan hyvä itsenäinen työskentelijä olenkin, on se joskus kyllä haastavaa. Välillä sitten taas on vaikea olla tuottelias, kun työn ja netissä huuhailun raja on niin häilyvä - kun teen taustatutkimusta, selaan mm. nettisivuja, blogeja, nettikauppoja ja sosiaalista mediaa, mitä nyt teen välillä vapaa-ajallakin - siis missä menee raja työn ja huvin välillä?
 
Ja se ajankäytön hallinta - ei tosiaankaan niin iisiä kuin luulisi. Aamuisin listaan yleensä päivän tehtävälistan tietokoneen ruudulle, mutta valitettavasti se ei aina iltapäivään mennessä tyhjene, jos käyttää ensimmäisiin liikaa aikaa tai saa ajan kulumaan johonkin ihan muuhun. Toisinaan tulee keskitettyä voimavaroja ihan tiedostaenkin vääriin, tai vähemmän tärkeisiin juttuihin. Saatan vaikka alkaa luonnostella postausta blogiin tai järjestellä huonetta, vaikka mun pitäisi olla sähköposteja lähettelemässä. Jälkimmäiseen auttaisi se, että menisin meidän yrityshautumossa olevaan työtilaan tekemään hommia kodin sijaan, mutta äh. Tykkään kotona ollessa siitä, että saan breikittää päivän kunnon lounastaukoon kokkaamalla jotakin alusta saakka, tekemällä välipala smoothien... Jos taas teen töitä toimistolla, tulee nälän yllätettyä ostettua joku prosessoitu kallis leipä kaupasta (en ole koskaan ollut lounasboxi-ihminen).
 
Raha-asioissahan mun on ehdottomasti oltava tarkka, koska tulot on kuitenkin suht pienet, ja freelancer-hommiin liittyy aina tietty epävakaus. Siksi onkin onni, että mulla on myös toinen työpaikka, josta saan vakaata tuntipalkkaa. Päätyöstäni mä saan laskuttaa tietyn, aika anteliaankin summan jokaisesta työskentelemästäni 20h -viikosta, mutta toisaalta mä olen niin tunnollinen, että jos en saa viikossa tarpeeksi tehtyä, en luonnollisesti laskuta siitä koko summaa, tai joskus ihan oikeasti en ollenkaan, jos tuntuu että viikko on vaan hujahti jonnekin. Rakastan yritystä, ja haluan olla mahdollisimman hyödyllinen, mikä myös tarkoittaa sitä että ehkä liikaakin piiskaan itseäni jos en ole tyytyväinen tuloksiini. Onneksi sitten on vastapainona ne viikot, kun yhtäkkiä tapahtuukin paljon, ja tiedän ansainneeni tuloni. Se on mahtavaa :)
 

Freelancereille tulojen epävakaus ja palkattomat sairaspäivät on yleensäkin aika selvää kauraa, mutta on yksi asia minkä olen vasta hiljattain tajunnut: Mulla ei oikein ole työkavereita, ainakaan sellaisia, kuin ystävilläni. Tänään on St. Patricksin päivä, ja ravintolassa työskentelevillä kämppiksilläni on työkaveriporukan pippalot. Mulla ei vaan ole sellaista - on tiivis ihana ystäväporukka, mutta aikalailla kaikilla muilla meistä on myös toinen kaveriporukka, työkaverit. Acceleratorilla toki tiedän varmaan joka toisen, respassa kun olen, ja muutamissa tyyppien pippaloissa on ollut ihan hauskaa. Mutta se on kuitenkin vähän eri asia, kun en varsinaisesti työskentele kenenkään kanssa sielläkään, vaan olen vastaanottohenkilönä, ja kyseessä on enimmäkseen kolmi-nelikymppistä, mua korkeammassa asemassa olevaa sakkia. Huipputyyppejä, joiden kanssa töissä lentää kyllä juttu, mutta en mä voi niitä meille bileisiin kutsua. Se vois olla aika outoa.
 
Kyllä kaikenlaista valitettavaa näköjään löytyy, mutta kyllä mä ihan oikeasti, kovan stressinkin äärellä olen onnellinen työstäni ja yleensä ottaen nautin siitä. Muutenhan mä varmaan viettäisin päiväni jossain vaatekaupassa, ja se on ajatus joka saa arvostamaan näitä omaan työhön liittyviä miinuksia. Sillä vaikka stressitaso onkin korkeampi, niin onhan se jees pystyä heräämään aamulla omaan tahtiinsa (mun tapauksessa yleensä n. 9 aikaan), avata läppäri ja alkaa tehdä töitä merkille, johon sydämestään uskoo. Tehdä työtä, joka haastaa sopivalla tavalla ja on tukevaisuuden ja oman kehityksen kannalta mielekästä.
 
Freelancerina olemisen taloudellinen epävakauskaan ei mua paljoa huoleta, ainakaan tässä elämänvaiheessa vielä, kun tarkoitus on parin kuukauden päästä joka tapauksessa jättää työelämä hetkeksi ja lähteä reissuun. En ole tästä aiheesta hirveästi viime aikoina puhunut, mutta matkaan lähdön tarkahko ajankohta on nyt tosiaan päätetty, ja se on heinäkuussa. Toivon mukaan saan siis tehdä molempia töitä johonkin kesäkuun loppuun saakka, sitten lähettää viimeisen laskuni ja lopettaa työt vuodelta. Siinä on muuten ajatus, jonka luulisi auttavan jaksamaan ;)

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, kiitti tästä! Oon nimittäin itsekin pohtenut freelance-vaihtoehtoa nyt kun duunijuttuja on joutunut taas alkaa pohtimaan. Siinä on paljon hyviä puolia, mutta itse oon niin tottunut toimistotyörytmiin että saa nähdä saisinko mitään aikaiseksi yksin kotona :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiva että nappasi! Tässä on juu parasta tää vapaus - tänäänkin varasin lennot pieneen reissuun suht extempore, eikä tarvinnut mitään lomapäiviä alkaa hakemaan. Voisin hyvin kuvitella, että myöhemmässä elämänvaiheessakin teen hommia freelancena, just tämän vapauden vuoksi. Mutta sitten toisaalta, voi olla että myöhemmin houkuttaa enemmän kuukausipalkka ja työyhteisö, sairaspäivineen, eläkkeineen ja muine etuineen. Molemmissa on kyllä puolensa!

      Poista
  2. Moi Eerika! Toivon etten kuulosta ihan kamalan creepyltä stalkkerilta, mutta oon sun blogin pitkäaikainen lukija (mutta harvinaisen laiska kommentoija...), ja halusin vaan tulla sanomaan, että oot oikeesti ihan mun idoli :D Vaikutat olevan just sellanen tyyppi joka tietää mitä tahtoo ja tekee sen mukaan, ja sun blogi jaksaa joka kerta inspiroida kauniilla kuvillaan ja sun positiivisuudella. Kiitos siitä & ihanaa kevättä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti, kiitos :)) Joskus täällä on niin hiljaista, että tulee ajateltua että teen tätä enimmäkseen itselleni, kirjoittamisesta ja kaikenlaisen sisällön tuottamisesta kun niin tykkään, mutta on mahtavaa huomata, että tämä toimii inspiraationa myös muutamalle muulle. Mistä tulikin mieleeni, jos sulla on pitkäaikaisena lukijana joitain tiettyjä toiveita, joista haluaisit mun kirjoittavan, niin ideoita tulemaan vaan! Joskus en nimittäin oo ihan varma, että minkälaiset jutut teitä eniten kiinnostaa :) Ihanaa kevättä myös sulle!! x

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...