keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Bristol

Niin kuin viime perjantaina intoilinkin, mun viikonloppu kului läntisen Englannin Bristolissa, jossa olin käymässä ensimmäistä kertaa. Visiitti oli kauan odotettu, sillä kaupunki tunnetaan muutamastakin mun mielenkiinnon kohteesta - siideristä, festareista ja katutaiteesta. Ei paha yhdistelmä.

 
Bristolin ruokapuoleen mulla on kaksi aivan ehdotonta suositusta; sataman rento Spoke & Stringer (ylempi kuva) tajuttoman hyviin aamiaisiin/brunsseihin ja pieni kuhiseva Chai Shai kenties parhaaseen intialaiseen, jota olet ikinä maistanut. Voisin mennä niinkin pitkälle sanoessani, että on suuri virhe vierailla Bristolissa ilman edellä mainittujen kokemista! Nämä kaksi kiilaavat ehdottomasti omaan top kymppiini tämän saaren ravintoloista, Lontoon ja Brightonin parhaimmiston rinnalle. Ja edullisiakin vielä ovat. Myös peri-brittiläinen sunday roast Steak of the Artissa ansaitsee maininnan. Tosi hyvä sekin, vaikka sisustus oli kaikessa sekavuudessaan vähän hämmentävä. Sellainen ihana kamala sekasotku!
 
 
Katutaiteilijoista mm. Banksy on Bristolista kotoisin ja kaupungin kaduilta löytyykin useita taiteilijan töitä. Itse bongasin viikonlopun aikana kolme, kaikki täysin sattumalta.
 
 
Näkymä Clifton Suspension Bridgeltä, sadan metrin korkeudesta.
 
 
Aurinkoinen lauantai-iltapäivä kului Queens parkin Eat Drink Bristol Fashion -minifestareilla. Siinä nurmikolla istuskellessa kylmä juoma kätösessä kera kaverien, tuntui jo ihan kesältä.
 
 
Stokes Croft oli yks mun lemppari-alueita - paljon katutaidetta ja kivoja baareja. Täytyy tosin sanoa että kokonaisuudessaan Bristolin yöelämä oli vähän niin ja näin. Tosin ei varmastikaan nähty kaupungin parhaita paloja, ja paikallisten kaverien mukaan viikonloppu oli jotenkin hiljaisempi bileiden osalta. Parasta, mitä päästiin bailufrontilla kokemaan, oli squatterien järjestämät katubileet Stokes Croftissa, jotka sattumalta löydettiin. Happy Hardcorea kattotasanteella tykittävä porukka oli kyllä aika hilpeää seurattavaa, en tosin vieläkään ole varma miten he olivat saaneet dj-kamppeet raahattua sinne ylös. Vielä suurempi ihmetys on se etteivät ohi ajelleet poliisit puuttuneet katubiletykseen ollenkaan, paikalla oli meidän lisäksi varmaan 50 muutakin juhlijaa, ihan Stokes Croftin sydämessä.
 

Kaiken kaikkiaan, mä tykkäsin paljon Bristolista, vaikka odotukset jo heti alkuun korkealla olikin. Se on kumma miten sen joskus vaan tietää.
 
Tänä iltana jää (nyt vieläpä ihanan aurinkoinen) Lontoo jälleen kerran taakse, tällä kertaa suuntana Berliini toistamiseen. Voihan mahtavuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...